Bye bye AVO!

Me tehtiin se! Kannuksessa maaliskuun 22. päivä (eli vain reilu kuukausi "vanha juttu", uups) selviydyttiin viimeisestä AVO-luokan radasta. Pisteitä ropisi 93/100, sijoituksena 2. Pisteet menivät alun maan nuuskutuksesta ja ei-ihan-yhtäaikaa tehdystä 270:n asteen käännöksestä. Radan suurin jännitysmomentti oli sen pituus, sekä tutustumisessa radalta löydetyt namipalat, joita oli ainakin toistakymmentä... Olin varma, että nameja löytyisi meidän suorituksen aikana vielä jostain (oltiin ekana vuorossa) -ja se olisi sitten siinä.

Nyt kun näitä kisoja on jo jonkin verran takana, luottoni Viiviin on kasvanut hurjasti. Neitonen osaa ja tekee kyllä parhaansa! VOI-luokka saa kuitenkin meitä hetken odotella, sillä oma elämäni on niin kiireistä, ettei meinaa itsekään pysyä tahdissa. Toisipa tämä kevätaurinko lisää energiaa.

Palkintona muumimuki, jota meillä ei vielä ollut!!

Miten meni (noin niin kuin omasta mielestä?)....

Vuoden alussa asetin aikamoisen kasan tavoitteita. Moni niistä saavutettiin, moni jäi saavuttamattomiin. Lihavoidulla tavoitteet, alla pohdintaa toteutumisesta.

Viivi
- Korkataan viralliset toko-kisat ja suoritetaan TK1 ennen sääntöjen muuttumista. Salaisena haaveenaa ykkösruusuke, mutta mutta....
Ja pah. Koko tokon harrastamisesta ollaan aikalailla luovuttu ja keskitytty ihan muihin juttuihin.
- Ainakin yksi AVO-rally, toivotavasti enemmän
Jep! Kaksi hyväksyttyä plakkarissa.
-Temppuja temppuja!
Nääh...
- Ainkakin yhdet agi-epikset!
Monetkin!!
 Hieman monipuolisempi ruokavalio, mukaan enemmän raakaa
Loppuvuodesta mukaan astui säännöllisesti raakaa, mutta vielä on töitä edessä.
- Keskitytään pitämään hyvää huolta lihaksista: alku- ja loppuverryttelyjä, venyttelyä jne. Yritetään keksiä, miksi 
takapää menee niin helposti jumiin... Yritän päästä edes jollekin lyhyelle kurssille koirahierontaa koskien
Syy ja keinot löytyi uuden hierojan myötä. Kurssi jäi käymättä.
-Paljon koirakavereita ja metsässä lenkkeilyä!
Jep!
-Sisarusten taapamista
Velma-siskoa ja Lilo-siskopuolta tavattiin useamminkin! Muut jäivät näkemättä.
-uusien erirotuisten ja -kokoisten koirien kanssa leikkiminen
No jaa, eipä tullut mitään. Yritettiin ja luovutettiin -ehkä liiankin helpolla.
-Noutokapulajuttuja 
Mission accomplished!! Suussa pysyy!
-Näyttelystä edes EH...
Ja kyllä, kertaa kaksi!!
-ERKKARIT!
Oli ja meni. Kahdesti. Ei käyty.
-Haukkuminen pois...
Pahemmaksi meni...
-Lepoa, rentoutumista, rapsuttelua
Yllinkyllin!

Minä
-Lupaan pitää itsestäni hyvää huolta, syödä monipuolista ruokaa (jäätelöä unohtamatta! ;) ) ja kohottaa fyysistä kuntoa. Jaksaisi pysyä agissa koiran mukana...
No jaa, jäätelöä tuli kyllä syötyä...
-Käydä vapaaehtoistyössä vanhainkodissa
Riittääkö kuuden viikon harjoittelu tähän?
-Kokeilla pilatesta/body balancea/joogaa
Jäi kokeilematta...
-olla stressaamatta liikaa koulusta tai mistään muustakaan...
Tuota.. joo, ei toteutunut.
-Pysyä positiivisena
Vaihtelevasti.
-Käydä autokoulu?
KYLLÄ, kortti on taskussa!
(-Edetä pennunhankinnassa ajatuksesta konkreettisempiin toimiin?? Varmistua siitä, koska olisi hyvä aika, mistä/mistä yhdistelmästä pentu ja missä vaiheessa Viivi olisi valmis jne...)
Liiankin konkreettisiin ja aktiivisiin toimiin tullut ryhdyttyä..
-Uusi asunto
Jep, muutto tehtiin heinäkuussa
-LUPAAN PESTÄ VIIVIN HAMPAAT USEAMMIN KUIN KERRAN VIIKOSSA! Ainakin yritän muistaa...
Öh. Ehkä kuudesti tuli pestyä koko vuonna...

Nyt olisi sitten aika raapustaa uusia tavoitteita tulevalle vuodelle. Edellisistä tavoitteista yhteenvetona voisi todeta, että Viiville asetetut tavoitteet toteutuivat oikein hyvin, mutta itseäni koskevat tavoitteet huonommin. Paljon ehti taas tapahtua: työharjoitteluita, koulua ja koirailua. Vuosi 2015 olisi nyt plakkarissa. Uutta kohti iloisin mielin!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

Rally-toko, Kannus 12.12.2015

Marin kuva

Jälleen kerran rally-tokoa kisamielessä. Tuomarina toimi Iiris Harju, joka osoittautui tiukaksi, mutta erittäin huumorintajuiseksi henkilöksi. Rata ei vaikuttanut vaikealta, mutta pään siinä kyllä sai pyörälle. Lisäjännityksen toi hallin lattiaan asennettu tekonurmi, joka on minulle ja Viiville entuudestaan tuntematon alusta. Minulla oli etukäteen tunne, että nurmi on varsinainen hajujen tyyssija, eikä Vipetin nokkaa saa siitä millään irti. Käteni tärisivät radalle astuessa ja vielä suorituksenkin aikana. Mutta niin sitä taas mentiin.

Rally-tokoyhdistys

Ja hyvin mentiinkin! Pientä haistelua alun pujottelun ekoilla tötsillä, mutta sen jälkeen Viivi tuijotti minua kuin olisin ollut suuri lihapulla (eli intensiivisesti). Oloni oli rento ja luottavainen: näin Viivin ilmeestä, että nyt tehdään eikä meinata. MAHTAVA nokkaeläin!! Itse mokasin yhteensä kuusi pistettä: kolme ottamalla ylimääräisiä askeleita radan viidennellä kyltillä (avo 43, kuva vieressä) ja kolme jossain muualla, mutta en edelleenkään ole tietoinen missä.

Lopputuloksena saimme 90 pistettä ja sijoituimme jaetulle kolmannelle sijalle! Toisen 90 pistettä saaneen koirakon aika oli kuitenkin meitä nopeampi, joten palkintopaikka meni heille.

Niin se vaihtelee. Kisafiilis nimittäin. Totuus on, että kisamenestys on hyvin paljon kiinni koiran senhetkisestä mielentilasta. Joskus huvittaa, joskus ei. Epäonnistuneen suorituksen jälkeen on hyvä muistaa, että tuurilla ja sattumalla on myös sormensa pelissä. Mutta sitä en kiellä, etteikö olisi mahtava fiilis onnistua!

AVO-luokan tulos

Edellisessä kirjoituksessa "itkin" sitä, kuinka en saa Viiviä oikeaan tunnelmaan rally-kisoissa. Kannuksen 18.10. järjestetyt kisat menivät kuitenkin ihan hyvin  ja olen lopputulokseen tyytyväinen. Kiitos vain kavereille, jotka myötäelivät kanssani kisajännitystä!

Myönnettäköön nyt kuitenkin, että päivän jännittävin osuus taisi olla se, että ajoin ensimmäistä kertaa yksin pitkän matkan. Yhteensä 80 kilometriä maantietä, rajoituksena 80km/h ja 100km/h. Meinasi vähintään taju lähteä, kun autoa käynnistelin kotipihassa. Olin varma, että ellei eteeni matkan varrella hyppää hirvi, niin sitten vähintäänkin möhköfantti tai kaksi. Tai että auto sammuu kesken kiihdytyksen ja joku ajaa perääni... Mutta ehei, meikä on ammattilainen auton ratissa jo (mitä nyt yritin vapaalla kaasuttaa liikenneympyrässä.. Mutta siitä ei puhuta).

Mutta, takaisin asiaan! Rata vaikutti mukavalta, tosin piiiitkältä. PLUS siinä oli meille hankala liike: istumisesta seisomaan. GLUPS. Onnistumisprosentti ei ole satasen luokkaa kyseisessä liikkeessä...

Hannele Pirttimaa, 18.10 Kannus

Kisapaikalla olin hyvissä ajoin, pissatin Viivin ja laitoin autoon odottelemaan. Rataantutustumisen jälkeen katselin kisasuorituksia, kunnes hain Viivin n. 20min ennen meidän omaa suoritustamme. Kokeilimme muutamaa liikettä, mutta lähinnä syöttelin kanaa ja tehtiin helppoja temppuja. Viivi oli oikein asialla, mutta yritin olla innostamatta liikaa. Juuri ennen omaa suoritusta, menimme kehän laidalle odottamaan ja palkkasin kontaktia. Tässä vaiheessa en enää temputellut tai mölissyt turhia.

Rata sujui hyvällä meiningillä ja se näytti jopa ihan suht. hyvältä! Alun pujottelussa Viivi vähän haisteli maata ja sitä piti kannustaa mukaan, mutta muuten neiti oli oikein asialla ja innoissan! Pieniä virheitä tuli siitä, kun Viivi istuessa hypähti niin, että koski minua käteen kuonolla (tämä toistui ainakin kolmessa liikkeessä). Lopun spiraali oli sijoitettu hallin ulko-oven lähelle, josta rämppäsi juuri sillä hetkellä ihmisiä ja koiria, joista jollekin Viivi päätti alkaa haukkua. Haukku jatkui melkein koko spiraalin ajan ja jouduin hyssyttelemään... Tämä jäi harmittamaan.

Mutta lopputulos 83/100. Ihan jees! En ole oikein tietoinen, mistä kaikesta virheitä tuli, sillä kisajännitys sai unohtamaan mitä siellä radalla ihan tarkalleen ottaen tapahtui. Tiedän, että treeneissä pystymme pisteellisesti paljon parempaan, mutta en valita. Pääasia, että jäi hyvä mieli! Nyt tuntuu myös helpommalta lähteä tavoittelemaan seuraavaa tulosta. Kyllä se tästä! :)

Onneton Ohjaaja

Talvi kolkuttelee ovelle. Tällä viikolla on alkanut olla yöpakkasia, eilen ja tänään pakkasta on riittänyt myös aamuun ja iltaan. Kouluun on pitänyt pyöräillä nenä punaseina ja tänään kaivoin varastosta toppavermeet esille. Saisiko viilentynyt ilma vihdoin Viivin turkinkin kasvamaan (olen jostain ollut lukevinani, että shelteillä on runsas turkki xD )...?

(c) Mari

(c) Mari

Lähestyvästä talvesta kertoo myös vaihtunut treenikausi. Uudet treeniajat pyörähtivät käyntiin tällä viikolla ja tästä lähtien meillä on agility ja nose work perjantaisin, sunnuntaisin rally-toko. Aloitan itse kouluttamaan rallyn alkeiskurssia sunnuntaisin ennen omaa treenivuoroa.

Rallysta sen verran, että olen suoraan sanoen tympääntynyt. Liikkeet sujuvat (voittajankin), mutta kisatilanteissa vire on joko hukassa tai katossa. Tämän vuoksi olen välttänyt virallisia kisoja viimeiseen saakka. Jostain syystä (tyhmä minä!!) ilmoitin meidät kuitenkin 18.10. pidettäviin mittelöihin. Tuomarina toimii Hannele Pirttimaa, joka ei kai ole löysimmästä päästä. Millaisia kisarutiineja muilla on ennen radalle astumista? Millä saatte koiran toimimaan, kun itseä jännittää?

Agilityssäkin ohjaaja tökkii. Olemme ottaneet osaa muutamiin mölleihin, joissa Viivi on toiminut todella hienosti (lukuunottamatta ihan ensimmäistä kertaa, joka meini kesken radan haisteluksi)! Tämä sheltti-tykinkuula on niin nopea, että en millään ehdi ohjata sitä. Muut ohjaajat ovat jolkotelleet koiriensa rinnalla ja näyttäneet, että "menepäs tuosta." Minä taas yritän kilometrin päästä karjua, että "PUTKEEEEN!!" ... ja tietysti Viivi menee väärään päähän, kun en ehdi millään näyttää kumpaan. JA TÄTÄ RATAA. Huoh. Positiivisena Sanottakoon, että Viivi hakee esteitä ja irtoaa todella hienosti.

...Ja sitten on ne kepit. Niitä hinkkaamme. Meidän instagramista löytyy (viivithesheltie) videonpätkiä weave 2x2 tekniikasta, jolla muutama tuttu on saanut hyvät kepit aikaan, mutta toistaiseksi olemme päässeet vasta vaiheeseen 2. Syytettäköön jälleen allekirjoittanutta, joka on raatanut koulutehtävien parissa, istunut koulussa ja ei ole löytänyt sopivaa treenipaikkaa ei-automatkan päästä.

(c) Mari

Ensi viikolla on syysloma (itsenäisen opiskelun viikko siis), jonka aion kyllä omistaa Viiville ja koirailulle kokonaan. Mikään ei ole parempaa kuin tuon karva(ttoman)kuonon kanssa puuhaaminen <3

Ps. Eilen käväisimme lihashuoltokurssilla, josta jäi käteen uusiakin oppeja. Palaan aiheeseen myöhemmin!

Hyvää syyslomaa!

(c) Mari

Kesän kuulumisia

No niin, vihdoin saapui se kesä. Aika on mennyt verkkokurssien suorittamiseen ja autokouluun (kortti parhaassa tapauksessa taskussa jo ensi viikolla!) sekä Viivin harrastuksissa. Aloitimme uutena kokeiluna vasta Suomeen saapuneen nose workin! Niin kuin monet Viivin lempinimetkin kertovat (nuusku, pitkänokka, hajuherne), neitonen on oikein taitava ja ahkera nenänkäyttäjä ja vaikuttaakin ihan pätevältä tässä uudessa lajissa. Joskus lajin virallistuttua, olisi kiva alkaa kilpailemaankin. Nose workissä koira tekee oikeasti sen työn ja ohjaajan rooli kisatilanteessa on todella pieni, eli kisaamista ei tarvitsisi jännittää niin paljon.

...Niin ja siitä kisaamisesta.... Rally-toko -intoni on varsin jäissä. Osallistuimme oman seuran möllehin (hyl), jossa taas huomasin sen, kuinka eri tavalla Viivi (ja varmasti itsekin) toimin ns. "tosipaikan tullen." HYL tuli siitä, kun itse uusiessa menin väärään paikkaan, muuten tuloksena olisi ollut pistesaldo, jolla olisimme päässeet läpi. Onnistuin ilmeisesti Dentastixin avulla saamaan kisakaverilleni hurrrrjan vireen: rallysta meinasi tulla rallia. Maaliin olisi pitänyt päästä hirrrrmu nopeasti ja jokaista sivulletuloa seurasi HAU ja pomppu. Karmeaa katseltavaa... Saisiko kisoihin joskus ottaa sen koiran, joka minulla on treeneissä? (Tai no, varmaankin vika on oikeasti minussa itsessäni...)

Viime viikonloppuna urakoimme Viivin kanssa mustikassa. Viivi tyhjensi mättäitä ahkerasti suullaan, mutta sain itsekin ihan mukavan saaliin. Kovin homma olikin se mustikoiden "siivous" ja kynteni ovat edelleen siniset...

Sitten kuvia. Kesän alussa visiteerasimme rally-ryhmämme vetäjän luona ihastelemassa sheltti-pentuja, joista muutama näpsäisy. Eilen tapasimme neiti-Vappua, 5kk vanhaa cairnia. Ja sitten ihan vain Viivin omia poseerauksia.

Vappu

"Että kun oli hyvä juttu!!"

Diipadaaba, liibalaaba

Viikot vierii hurjaa vauhtia. Kesäpäiviä ollut vasta yksi. Toivottavasti saataisiin vielä vähän helteitä elokuulle.

Olemme viettäneet hiljaiseloa harrastusrintamalla. Osallistuimme rally-tokokisoihin (eka AVO), joka meni plörinäksi. Neitosta ei kiinnostanut tehdä yhteistyötä, lähinnä katsella ympärilleen ja vähän jolkotella edelläni. Kaksi kympin virhettä (ylimäärinen pyörähdys, rintamasuunnan rikkoutuminen) ja sehän oli siinä. Treeneistä on ollut taukoa muutama viikko, sillä on seuramme perinteinen kesäloma. Kun treenit jälleen pölähtävät käyntiin, kuvioihin astuu uutena aluevaltauksena nose work!

Viime viikolla piipahdimme mätsäreissä saaden sinisen nauhan ja sijoittumatta. Nauhakehä meni sen verran hienosti, että olisin meille sijoittumisen suonut, mutta...  Kaikkea ei voi saada.

Tänään olimme agility-koulutuksessa harjoittelemassa valssia. OLI AIVAN HUIPPUA! Agility on tullut meidän elämäämme jäädäkseen, se on varmaa! (Niin kauan kuin se on molemmista näin kivaa!) Ensi viikolla mahdollisesti tiedossa meille toiset möllit.

Isoimpana asiana tässä on varmaan ollut viime viikolla tehty muutto. Nyt meillä on Viivin kanssa vähän enemmän tilaa hengittää -ja hallikin on peräti puoli kilometriä lähempänä (hehheh). Viivi on tykästynyt uuteen asuntoon kovasti, sillä nyt kiusanamme ei enää ole kerrostaloasunnon rappukäytävästä kuuluva jatkuva melu ja pauke.

Pitkään mielessä muhinut ajatus toisesta sheltistä alkaa tuntua päivä päivältä ajankohtaisemmalta. Olisi aivan ihanaa, että Viivillä olisi kaveri, joka puhuu samaa kieltä!

Lämpimiä päiviä odotellessa muutama Marin nappaama kuva...

Koiran elekielestä voi päätellä yhtä ja toista.

"Hyi saasta..."

Tokotreenit takapihalla. Viivi, Kasper, Oliver, Seri, Keiju.

Kisaonni kadoksissa

Viime viikonloppuna osallistuimme oman seuramme möllitokoon. Aiemmat möllitokoilut ovat tuottaneet ykköstulokset, vaikka paikkamakuu on epäonnistunut joka kerta... Reilun minuutin jälkeen Viivi nousee ylös, hiipii kohti minua pari askelta ja jää seisomaan. Ja niinpä tapahtui tälläkin kertaa. Mikä siinä oikein on?? Treeneissä liike on pomminvarma. Treenien matka on kuitenkin usein hieman lyhyempi. Voisiko vastaus piileä muutamassa metrissä?

No, ei mennyt loppukaan ihan niin kuin piti. Liikkeestä maahan (bravuurimme) meni nollille, kun neitonen kiinnostui juuri käskyni aikaan reitillemme osuneesta valkoisesta kivestä. Käsky meni ohi korvien, ja Viivi jäi paikalleen seisomaan. Hypyssä jouduin käskemään kahdesti ennen kuin Viivi teki liikkeen, mutta silloin sentään puhtaasti.

Yleisvaikutelmaksi saimme kuitenkin 10, emmekä turhaan! Viivi oli asialla, eikä karkaillut mihinkään liikkeiden välissä. Neito tuli selvästi kehään tekemään töitä yhdessä minun kanssani. Tässä on tapahtunut huima parannus. Olen tosi ylpeä!

Isäni oli ensimmäistä kertaa paikalla katsomassa, kun tokoilimme. Siksi olisi ollut kiva onnistua paremmin... Mutta uskonpa, että vanhempieni vierailu oli saanut Viivin niin väsyneeksi, että keskittymisen herpaantuminen oli odotettavissa.

Eilen meidän oli tarkoitus korkata AVO-luokka rally-tokossa, kunnes säiden haltija pilasi suunnitelmat. Odottelimme kisapaikalla n. 2h, mutta armoton tuuli heitteli esteet ja kyltit pitkin poikin, ja lopulta kisat jouduttiin siirtämään 40 kilometrin päähän sisähalliin. Se tarkoitti aikataulun venymistä vähintään kolmella tunnilla. Niinpä meiltä jäi valitettavasti kisat kisaamatta, sillä illemmalle oli muita menoja. Better luck next time...

Hitaanlainen huhtikuu

Viimeinen kuukausi on ollut aikamoista hiljaiseloa treenien suhteen. Ensin Viivi sairastui (nielaisi namin väärään kurkkuun ja se jäi sinne jumiin --> nielutulehdus (??)  --> antibiootit ja kipulääke), jonka jälkeen heti perään alkoivat juoksut. Lisäksi oma elämäni on ollut niin kiireistä työharjoittelun merkeissä, että omatoiminenkin treenaaminen on ollut hyvin satunnaista. Toivottavasti tauko on tehnyt tehtävänsä, sillä seuramme kesäkausi alkaa maanantaina agilityllä! Jiihaa! Nyt on alkeiskurssi suoritettu ja edessä ihan "oikea" ryhmä. Jospa nyt päästäisiin yksittäisten esteiden sijasta treenaamaan ihan kunnon ratoja.

Työharjoitteluni vuoksi Viivi on joutunut olemaan päivisin 7-8 tuntia yksin. Minua tilanne on luultavasti stressannut enemmän kuin neitosta itseään... Koen syyllisyyttä siitä, että ensin olen päivän pois ja sitten kotiintullessa patterini ovat jo loppuunkulutetut. Ajatukseni koira-aiheisesta työurasta on vahvistunut: olisi mahtavaa, jos saisin viettää työpäiväni jotenkin koirien kanssa touhuten (niin että Viivikin voisi olla jollain tavalla mukana, eikä yksin kotona). Mutta mikähän tälläinen ammatti voisi olla?!

Toukokuu meneekin sitten työharjoittelussa ja ahkeramman treenailun ja koirailun merkeissä. 23.päivä osallistumme Kalajoen rally-toko -kisoihin, ekaa kertaa AVOssa!

Täytyy vielä vinkata, että löysin kaupasta uuden aktivointilelun, josta nameja on oikeasti vaikea saada pois. Viivi on ahneista ahnein, eikä sellaisella ruokahalulla kauaa kulu tavallisten namipallojen ja kongien tyhjentämiseen.

Samaisella kauppareissulla Viivi sai myös uuden pallon, joka vinkuu purressa (ainoa lelu, jolla Viivi ikinä on leikkinyt. Vanha meni rikki), sekä matolääkettä. Olen ennen käyttänyt eri matolääkettä, mutta tämän pitäisi olla nyt laajakirjoisempi.

Rallya oikealla

Yleensä kaikki koirat opetetaan istumaan vasemmalle ja seuraamaan vasemmalla. Se on monelle paljon luontaisempi puoli kuin oikea. Rallyn voittaja-luokassa jokainen liike täytyy kuitenkin hallita myös ohjaajan oikealla puolella. Tämä on ollut meillä viimeaikoina teemana rally-toko -harjoituksissa.

Viivi on ollut yllättävän sopeutuvainen puolenvaihtoon. Tässä videonpätkää treeneistä parin viikon takaa.

 

Tavoitteita

Ajattelin laittaa ylös tavoitteita tälle vuodelle. Blogit ovat nyt näitä täynnä, mutta haluan tehdä tämän ihan itseäni varten tännekin. On kiva vähän miettiä, että mitä tulevana vuonna voisi saavuttaa... Ja katsella sitten taas vuoden lopussa miten kävi. Nämä mitkään eivät ole mitään "pakkopakkoja", vaan ajatuksia siitä, mitä olisi mukava saavuttaa ja kokeilla.

Viivi
- Korkataan viralliset toko-kisat ja suoritetaan TK1 ennen sääntöjen muuttumista. Salaisena haaveenaa ykkösruusuke, mutta mutta....
- Ainakin yksi AVO-rally, toivotavasti enemmän. RTK2 olisi tietysti mukava saavuttaa, mutta tästä ei oteta tänä vuonna mitään paineita. Haluan enemmän keskittyä kasaamaan TK1:n kokoon. Ehkä sitten elokuusta lähtien keskitymme rallyyn, kun tokon säännöt muuttuvat?
-Temppuja temppuja!
- Ainkakin yhdet agi-epikset!
- Hieman monipuolisempi ruokavalio, mukaan enemmän raakaa
- Keskitytään pitämään hyvää huolta lihaksista: alku- ja loppuverryttelyjä, venyttelyä jne. Yritetään keksiä, miksi takapää menee niin helposti jumiin... Yritän päästä edes jollekin lyhyelle kurssille koirahierontaa koskien
-Paljon koirakavereita ja metsässä lenkkeilyä!
-Sisarusten taapamista
-uusien erirotuisten ja -kokoisten koirien kanssa leikkiminen
-Noutokapulajuttuja 
-Näyttelystä edes EH...
-ERKKARIT!
-Haukkuminen pois...
-Lepoa, rentoutumista, rapsuttelua

Minä
-Lupaan pitää itsestäni hyvää huolta, syödä monipuolista ruokaa (jäätelöä unohtamatta! ;) ) ja kohottaa fyysistä kuntoa. Jaksaisi pysyä agissa koiran mukana...
-Käydä vapaaehtoistyössä vanhainkodissa
-Kokeilla pilatesta/body balancea/joogaa
-olla stressaamatta liikaa koulusta tai mistään muustakaan...
-Pysyä positiivisena
-Käydä autokoulu?
(-Edetä pennunhankinnassa ajatuksesta konkreettisempiin toimiin?? Varmistua siitä, koska olisi hyvä aika, mistä/mistä yhdistelmästä pentu ja missä vaiheessa Viivi olisi valmis jne...)
-Uusi asunto
-LUPAAN PESTÄ VIIVIN HAMPAAT USEAMMIN KUIN KERRAN VIIKOSSA! Ainakin yritän muistaa...
-Pitää extra-hyvää huolta rakkaasta karvaturrista <3

Näitähän keksis... No, saa nähdä miten käy, mutta ainakin omat tavoitteeni on suhteellisen helppoja toteuttaa. Nyt vaan iloisilla mielillä uutta vuotta kohti!

Vuosikatsaus 2014

Match show't
Kokkola 2.7.2014 - SIN, ei sijoitusta
Rautio 5.7.2014 -SIN3
Kaustinen 7.7.2014 -SIN3
Sievi 17.7.2014 -PUN, ei sijoitusta
Kokkola 23.8.2014 -SIN, ei sijoitusta
Kokkola 24.8.2014 - SIN, ei sijoitusta
Kokkola 29.11.2014 -PUN3
Kannus 13.12.2014 - SIN, ei sijoitusta

Näyttelyitä
Kokkola KV, Erkkarit
Itse olin turistina näyttelyissä myös Seinäjoella ja Jyväskylässä 


Harrastuksia
RTK1, möllitokoja, agilityä

                                                                                        


Alkuvuosi 2014 toi mukanaan uuden naapurin, Kasperin, josta on kehkeytynyt Viivin mahtava leikkikaveri! Paljon on tultu metsässä rämmittyä ja takapihalla painittua.

Alkuvuodesta saatiin nenäpunkki ja kesällä Viivi kärsi ripulista. Oikean ruoan löytyminen oli hankalaa. Lopulta Applaws oli neidille sopiva merkki ja lääkärin antama antibioottikuuri helpotti vatsaa. Neiti painoi alimillaan vain 4,8kg jatkuvan ripulin takia, mutta painoa saatiin kerättyä melko nopeaan tahtiin n. 1,5kg. Nyt painoa n. 6,3 kg ja korkeutta 34,5 cm virallisella säkämitalla mitattuna! Kesällä kävimme myös hierojalla ja fysioterapeutilla takapään jumiulun takia, mutta apu löytyi jäsenkorjaajalta, joka niksautti jonkin (???) jälleen paikoilleen. Virallisissa terveystutkimuksissa Viiville julistettiin B/B lonkat ja 0/0 kyynärät, sekä terve sydän, silmät ja polvet.

Huhtikuussa juhlittiin Oliverin ja Viivin synttäreitä!
(vasemmalta: Taavi, Viivi, Oli, Kasper)

Agilityn harrastamisen aloitimme syksyllä. Laji on Viiville erityisen mieluinen! Itsekin olen innoissani, mutta tässä täytyy mutustella jonkin verran maitorahkaa ja pähkinöitä ennen kuin edes haaveillaan kisaamisesta tai 'vakavammasta' harrastamisesta. Tällä hetkellä ihan vain hauskanpitoa -ja saattaa sellaiseksi jäädäkin. Katsellaan! Kävimme myös lyhyen pallopaimennuskurssin. Niin ja kävimmehän myös paimentamassa OIKEITA lampaita!

Olemme treenanneet paljon uusia temppuja (vadilla pyörimistä, ovien sulkemista, nenän raapimista ja ties mitä...) sekä TOKOa ja rally-tokoa. Kesällä olimme mukana hieman vaativammassa tokoryhmässä ja syksy meni perustokossa.

Vippe pääsi myös ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen Ruotsiin!

Syksyn ajan vedin yhdessä Marin kanssa koirien aktivointiryhmää kerran viikossa. Kurssi loppui jouluun -toisaalta helpottavaa, toisaalta harmittavaa! Saimme paljon kiitosta, ja nautin riemusta, jonka monet löysivät oman koiransa kanssa kurssimme ansiosta. Loppua kohden alkoivat jo ideat loppua, joten nyt on hyvä pitää hetki taukoa ja kasata uusia ajatuksia. Ehkä pidämme kurssin uudelleen joskus?

Ja tulihan minusta vihdoin myös ylioppilas!

(C) Kirsi

Olen kiitollinen ja onnellinen tästä vuodesta, ensimmäisestä kokonaisesta vuodesta rakkaan koirani kanssa! 

     ...ja kiitollinen niistä ihanista ihmisistä, jotka Viivi on tullessaan tuonut elämääni :)

RTK1

Pari viikkoa sitten osallistuimme Viivin kanssa Kannuksen rally-toko -kisoihin. Kisat olivat kolmannet, joihin osallistuimme (niille, jotka eivät tiedä rallystä, luokkanousuun tarvitaan kolme hyväksyttä suoritusta). Tunsin siis hieman paineita onnistua: luokkanousu olisi hieno juttu! ALOsta AVOon tarkoittaisi sitä, että radalla ei enää tarvitsisi käyttää talutinta. Minulle taluttimen kanssa sählääminen on ollut ehkä se radan haastavin osio, eli odotan innolla siitä luopumista.

Rata ei ollut vaikea, mutta en saanut viritettyä Viiviä oikein kisatunnelmaan. Karvakuono kävi ylikierroksilla ja oli aivan liian innokas radalle astellesamme. Niinpä mokasimme kylteistä helpoimman: ISTU. Jouduin uusimaan sen kahdesti, sillä Viivi tarjosi itsepintaisesti maahanmenoa, Viimeisellä yrityksellä vaihdoin käskysanan  ("istu") "sivuun", joka toimi. Loppurata menikin paremmin lukuunottamatta kylttiä, jossa piti edestä kiertää vasemmalta sivulle. Viivi lähti kiertämään minut oikealta puolelta (oli liian innoissaan ja oltiin kerrattu juuri oikealta kiertoa) ennen kuin ehdin edes antaa minkäänlaista käskyä. Uusintoja ei ollut jäljellä, joten jatkoimme eteenpäin. Varsinkin lopun pujottelu juosten meni upeasti!

Kahdesta isosta mokasta huolimatta pääsimme siis läpi ja saimme RTK1n! Kokonaispistemäärästä vähennettiin myös 2 pistettä muutaman haukahduksen takia. En ollut tyytyväinen pistemäärään, sillä tiedän että pystyisimme paljon parempaan, Ja jostain syystä jännitys valtasi minut radalla täysin! Suorituksessamme oli kuitenkin paljon positiivista. Viivin kanssa on ihana tehdä yhdessä, neiti nauttii kovin <3

 Suuntana AVO!

Toinen hyväksytty

Sunnuntaina 12.10 oli aika mitellä rally-tokossa ja hankkia toinen hyväksytty tulos alokasluokasta. Olin kuumeessa kolmatta päivää (ja aika tillintallin). Edellinen päivä oli mennyt seuramme tokokisojen kanttiinissa palellen. Sängystä ylös buranan voimalla ja haasteita kohti!

Ratapiirros

Rata oli pitkä. TOSI pitkä. Se oli ensimmäinen ajatus. Koska kilpailu järjestettiin sisätiloissa, pelkäsin, että kumimattoon tarttuneet hajut veisivät Viivin aivan mennessään. Emme ole ikinä edes treenanneet lämpimässä hallissa aiemmin...

Jouduimme odottamaan useita tunteja ennen omaa vuoroamme. Muiden koirakoiden selvittäessä rataa ilman kummallisempia haisteluita, aloin uskoa omiinkin mahdollisuuksiimme. Eiköhän me läpi päästä! Viivin mielentila oli mahtava suoritusta ajatellen.

...Ja hyvinhän se meni! Olin aivan liekeissä suorituksen jälkeen. Yhden kyltin uusimme ja spiraalissa neidin huomio karkasi hetkeksi vähän muualle, mutta muuten ajattelin ratamme olleen melko puhdas. Tärkeintä oli, että molemmat tekivät hyvällä mielellä! Odotin pistesaaliiksi vähän reilua 90:tä pistettä. Mutta toisin kävi! Lopullinen tulos olikin 78 pistettä. Liikkeessä, jossa koiran piti kiertää edestä ohjaajan taakse ja sivulle, Viivi pyörähti ylimääräisen ympyrän oman akselinsa ympäri. Tästä 10 pisteen rokotus! Lisäksi joukossa oli muutama taluttimen kiristyminen, joita en ollut itse rekisteröinyt ollenkaan. Itse huomaamistani pikkumokista pisteitä oli otettu enemmän kuin ajattelin.

Mutta niin kuin totesin, tärkeintä että suorituksesta jäi hyvä mieli ja läpi päästiin. Vielä yksi hyväksytty ja AVOssa ollaan! Ja päästään vihdoin eroon siitä hiivatin taluttimesta... Olenko ainoa, joka osaa sotkea itsensä ja koiransa siihen??!