Agia ja vieraita

Viime torstaina osallistuimme Viivin kanssa mölliagilityn hyppy- ja agilityratoihin Pietarsaaressa. Radat eivät olleet mitään kymmenen esteen mittaisia, vaan mielestäni tavallista möllitasoa haastavampia. Viivi veti kuitenkin homman kotiin hienosti, ohjaaja ei niinkään. Molemmista radoista tuloksena HYL omien mokieni johdosta! Hyppyradalla keskityin odottamaan Viiviä putkesta ja salama-koira ryntäsi sieltä nopeammin kuin luulin... Pasmathan siinä meni sekaisin... Ja ohjasin väärälle hypylle. Agilityradallakin myöhästyin ohjaamaan suoran putken jälkeiselle hypylle, tein jotain omituista käsi ojossa, ja Viivi teki hyppyyn takakierron. Ehkä neito oli päättänyt suoran hypyn olleen ihan liian helppo, hahah.

Note to self:
- älä juokse kokoajan käsi ojossa
- älä hidastele lähdössä turhaan
- JUOKSE
- JUOKSE LUJAA

Puomille on nyt saatava hiukan nopeutta lisää (se oli meidän bravuurimme, mutta jostain syystä Viivi alkanut hidastella ja varmistaa minulta, saako tätä pitkin nyt varmasti kiivetä?!). Varmuutta tarvitaan myös keinulle. Ja keppien treenaus on ihan puolitiessä... Muuten hommaa onkin lähinnä ohjaajalla. Tähtäyksenä olisi kisata kotikisoissa ensi kuun puolessa välissä, mutta saa nähdä. Katsotaan miten keppien kanssa alkaa sujua.

Lopuksi hieman kuvasaldoa Sannan ja Taavi-sheltin vierailusta tänne harmaaseen Kökkölään. Seikkailimme yhdessä metsässä shelttijengillä  (Mari,&Kasper&Oliver, Sanna&Taavi sekä minä&Viivi). Kuvat ovat kaikki Sannan napsaisemia! (Ja Viivin karvatilanne on tällä hetkellä erittäin niukka!)

Taavi <3

Oliver <3

Kasper <3

Diipadaaba, liibalaaba

Viikot vierii hurjaa vauhtia. Kesäpäiviä ollut vasta yksi. Toivottavasti saataisiin vielä vähän helteitä elokuulle.

Olemme viettäneet hiljaiseloa harrastusrintamalla. Osallistuimme rally-tokokisoihin (eka AVO), joka meni plörinäksi. Neitosta ei kiinnostanut tehdä yhteistyötä, lähinnä katsella ympärilleen ja vähän jolkotella edelläni. Kaksi kympin virhettä (ylimäärinen pyörähdys, rintamasuunnan rikkoutuminen) ja sehän oli siinä. Treeneistä on ollut taukoa muutama viikko, sillä on seuramme perinteinen kesäloma. Kun treenit jälleen pölähtävät käyntiin, kuvioihin astuu uutena aluevaltauksena nose work!

Viime viikolla piipahdimme mätsäreissä saaden sinisen nauhan ja sijoittumatta. Nauhakehä meni sen verran hienosti, että olisin meille sijoittumisen suonut, mutta...  Kaikkea ei voi saada.

Tänään olimme agility-koulutuksessa harjoittelemassa valssia. OLI AIVAN HUIPPUA! Agility on tullut meidän elämäämme jäädäkseen, se on varmaa! (Niin kauan kuin se on molemmista näin kivaa!) Ensi viikolla mahdollisesti tiedossa meille toiset möllit.

Isoimpana asiana tässä on varmaan ollut viime viikolla tehty muutto. Nyt meillä on Viivin kanssa vähän enemmän tilaa hengittää -ja hallikin on peräti puoli kilometriä lähempänä (hehheh). Viivi on tykästynyt uuteen asuntoon kovasti, sillä nyt kiusanamme ei enää ole kerrostaloasunnon rappukäytävästä kuuluva jatkuva melu ja pauke.

Pitkään mielessä muhinut ajatus toisesta sheltistä alkaa tuntua päivä päivältä ajankohtaisemmalta. Olisi aivan ihanaa, että Viivillä olisi kaveri, joka puhuu samaa kieltä!

Lämpimiä päiviä odotellessa muutama Marin nappaama kuva...

Koiran elekielestä voi päätellä yhtä ja toista.

"Hyi saasta..."

Tokotreenit takapihalla. Viivi, Kasper, Oliver, Seri, Keiju.

Kokkolan kesä

Joulu saapuu jokaiselle...

HYVÄÄ, hauskaa, ILOISTA, lumista, ONNELLISTA, maukasta, TUNNELMALLISTA JOULUA!!
                                                        .... Ja Marille kiitos kuvista <3

Tallinna

Viime viikonloppuna otin lomaa arjesta ja suuntasin äitini kanssa Tallinnaan joulutorille. Vietimme yhden yön hotellissa, kiertelimme joulutoria ja kauppakeskuksia, söimme ruokaa ravintoloissa ja tapoimme aikaa laivalla.

Viivi jäi isäni hellään huomaan. Kaksikko tulee niin hyvin juttuun, että oli selvää että karvakuononi pärjää yhden yön ilman minua. Silti ikävä hiipi mieleeni heti, kun lähtö koitti... Viivi oli kuulemma ollut erittäin hellyydenkipeä. Ehkä sekin ikävöi minua? Hihi.