Jännää tämä ajan kulku. Minusta tuntuu, että Viivi on ollut kanssani aina -oliko aikaa ennen sitä? Nyt tämä karvakorva täytti kuitenkin vasta kolme vuotta (21.5.2016).
V alloittava
I hana
I ilimato (joka jutussa mukana ;) )
V iksu
I loinen
....sellainen on meidän Viivi <3 Kaikista rakkain ja tärkein.
Toiset viralliset kisat, kolmas virallinen startti. Tavoitteena lähteä hakemaan kokemusta ja suorittaa ne pirun kepit paremmin kuin viimeksi! (Takana neljän kerran pujottelukurssi Koirakoulu Vireessä, josta ollaan saatu intoa ja motivaatiota kepeille.)
Kisat olivat täällä koti-Kokkolassa, oman seuran järjestäminä ja tutulla kentällä. Päivä oli mitä mainioin: paljon aurinkoa, vähän tuulta, sopivasti lämpöä. Ratoja olisi ollut tarjolla kaksi, mutta ilmoitin meidät vain B-agiradalle. Tuomarina Anders Virtanen.
Rata oli ihan mukava, sisälsi kaikki muut esteet paitsi renkaan. Siinä oli muutama ansakohta, joita jännitin etukäteen: pituudelta putkeen, kun hyppy olisi ollut enemmän tarjoilla, hieman hankalasta kulmasta kepeille ja lopussa puomilta putkeen, kun hyppy olisi taas ollut enemmän linjassa. Nämä vaikeat hyppy-putki -erotteltuhan meni kuitenkin juuri niin kuin pitikin, mutta ohjaaja unohti ohjata koiransa suoralle hypylle?! Viivi näppäränä tarjosi takakierron ja sehän oli sitten HYL. Täysin oma moka. Tästä olisi sitten pitänyt jatkaa kepeille, mutta hämmentynyt ohjaaja aiheutti sen, että Viivi alkoi haistella maata... Hetken ajattelin, että noniin, ei tästä tule enää mitään. Mutta otin neidin haltuun ja ohjasin kepeille... JA NE MENI. HIENOSTI. Ekstaasissa maaliin! Meidän tavoite suoritettu!