Helatorstain agilityKISAT

Toiset viralliset kisat, kolmas virallinen startti. Tavoitteena lähteä hakemaan kokemusta ja suorittaa ne pirun kepit paremmin kuin viimeksi! (Takana neljän kerran pujottelukurssi Koirakoulu Vireessä, josta ollaan saatu intoa ja motivaatiota kepeille.)

Kisat olivat täällä koti-Kokkolassa, oman seuran järjestäminä ja tutulla kentällä. Päivä oli mitä mainioin: paljon aurinkoa, vähän tuulta, sopivasti lämpöä. Ratoja olisi ollut tarjolla kaksi, mutta ilmoitin meidät vain B-agiradalle. Tuomarina Anders Virtanen.

Rata oli ihan mukava, sisälsi kaikki muut esteet paitsi renkaan. Siinä oli muutama ansakohta, joita jännitin etukäteen: pituudelta putkeen, kun hyppy olisi ollut enemmän tarjoilla, hieman hankalasta kulmasta kepeille ja lopussa puomilta putkeen, kun hyppy olisi taas ollut enemmän linjassa. Nämä vaikeat hyppy-putki -erotteltuhan meni kuitenkin juuri niin kuin pitikin, mutta ohjaaja unohti ohjata koiransa suoralle hypylle?! Viivi näppäränä tarjosi takakierron ja sehän oli sitten HYL. Täysin oma moka. Tästä olisi sitten pitänyt jatkaa kepeille, mutta hämmentynyt ohjaaja aiheutti sen, että Viivi alkoi haistella maata... Hetken ajattelin, että noniin, ei tästä tule enää mitään. Mutta otin neidin haltuun ja ohjasin kepeille... JA NE MENI. HIENOSTI. Ekstaasissa maaliin! Meidän tavoite suoritettu!

Ekat viralliset agilitystartit

Ja pitkästä aikaa... Kummasti se blogin päivittely jää, kun koulut ja työt vievät kaiken ajan. Olemme vietelleet aikalailla hiljaiseloa harrastusrintamallakin juoksujen vuoksi, mutta nyt taas pikkuhiljaa takaisin itse asiaan!

Ennen juoksuja ehdittiin kuitenkin startata viralliset agissa! Kotikisat oli "helppo aloitus", eikä me oikeastaan millään odotuksilla menty. Haluttiin lähinnä kokeilla, että miltä se kisatilanne nyt tuntuu ja missä vaiheessa sitä oikeastaan mennäänkään! Startattiin siis kahdesti: agi- ja hyppyradoilla. Hyppyrata meni oikeasti todella hienosti ja olisi voinut ollut pyöreä nolla, mutta... ne kepit. Niitä tahkottiin HYLyn verran. Viivi muisti, että kepit kuuluu kävellä ohi reunoja haistellen ;) Itse ensin syytin sitä, että keppien ympäriltä hallin pohja oli haravoitu ja siksi se piti niin tarkkaan nuuhkia, mutta ehkäpä kyseessä on kuitenkin vain epävarmuus keppejä kohtaan. Sama keppien tahkoaminen nimittäin jatkui hyppyradalla, joka nyt oli muutenkin ihan kamalaa katseltavaa... Kun omat ohjaustaidot ovat vielä puutteelliset, on todella hankalaa yrittää pysyä nopean koiran tahdissa. Molemmilta radoilta siis tuloksena HYL ja kotiläksyksi kepit.

Nyt olemmekin sitten ilmoittautuneet oikealla keppien tehokurssille paikallisen agilitymestarin oppiin. Tulossa huhti-toukokuun aikana on 4x50min treeniä ja olen oikein luottavainen, että tämä este on tehty voitettavaksi! Seuraavaa starttia haaveilen kotikisoihin helatorstaina, mutta katsotaan nyt miten käy.

(C) Mari

(C) Mari

 Kevät on vihdoinkin saapunut tänne Kokkolaan ja aurinko alkaa tuoda piristystä tähän niin pitkään jatkuneeseen harmauteen ja pimeyteen. Jiihaa!

Viivi, Oliver & Kasper (C) Mari