Ja pitkästä aikaa... Kummasti se blogin päivittely jää, kun koulut ja työt vievät kaiken ajan. Olemme vietelleet aikalailla hiljaiseloa harrastusrintamallakin juoksujen vuoksi, mutta nyt taas pikkuhiljaa takaisin itse asiaan!
Ennen juoksuja ehdittiin kuitenkin startata viralliset agissa! Kotikisat oli "helppo aloitus", eikä me oikeastaan millään odotuksilla menty. Haluttiin lähinnä kokeilla, että miltä se kisatilanne nyt tuntuu ja missä vaiheessa sitä oikeastaan mennäänkään! Startattiin siis kahdesti: agi- ja hyppyradoilla. Hyppyrata meni oikeasti todella hienosti ja olisi voinut ollut pyöreä nolla, mutta... ne kepit. Niitä tahkottiin HYLyn verran. Viivi muisti, että kepit kuuluu kävellä ohi reunoja haistellen ;) Itse ensin syytin sitä, että keppien ympäriltä hallin pohja oli haravoitu ja siksi se piti niin tarkkaan nuuhkia, mutta ehkäpä kyseessä on kuitenkin vain epävarmuus keppejä kohtaan. Sama keppien tahkoaminen nimittäin jatkui hyppyradalla, joka nyt oli muutenkin ihan kamalaa katseltavaa... Kun omat ohjaustaidot ovat vielä puutteelliset, on todella hankalaa yrittää pysyä nopean koiran tahdissa. Molemmilta radoilta siis tuloksena HYL ja kotiläksyksi kepit.
Nyt olemmekin sitten ilmoittautuneet oikealla keppien tehokurssille paikallisen agilitymestarin oppiin. Tulossa huhti-toukokuun aikana on 4x50min treeniä ja olen oikein luottavainen, että tämä este on tehty voitettavaksi! Seuraavaa starttia haaveilen kotikisoihin helatorstaina, mutta katsotaan nyt miten käy.
 |
| (C) Mari |
 |
| (C) Mari |
Kevät on vihdoinkin saapunut tänne Kokkolaan ja aurinko alkaa tuoda piristystä tähän niin pitkään jatkuneeseen harmauteen ja pimeyteen. Jiihaa!
 |
| Viivi, Oliver & Kasper (C) Mari |
Ennen juoksuja ehdittiin kuitenkin startata viralliset agissa! Kotikisat oli "helppo aloitus", eikä me oikeastaan millään odotuksilla menty. Haluttiin lähinnä kokeilla, että miltä se kisatilanne nyt tuntuu ja missä vaiheessa sitä oikeastaan mennäänkään! Startattiin siis kahdesti: agi- ja hyppyradoilla. Hyppyrata meni oikeasti todella hienosti ja olisi voinut ollut pyöreä nolla, mutta... ne kepit. Niitä tahkottiin HYLyn verran. Viivi muisti, että kepit kuuluu kävellä ohi reunoja haistellen ;) Itse ensin syytin sitä, että keppien ympäriltä hallin pohja oli haravoitu ja siksi se piti niin tarkkaan nuuhkia, mutta ehkäpä kyseessä on kuitenkin vain epävarmuus keppejä kohtaan. Sama keppien tahkoaminen nimittäin jatkui hyppyradalla, joka nyt oli muutenkin ihan kamalaa katseltavaa... Kun omat ohjaustaidot ovat vielä puutteelliset, on todella hankalaa yrittää pysyä nopean koiran tahdissa. Molemmilta radoilta siis tuloksena HYL ja kotiläksyksi kepit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti