Auton nokka kääntyi kohti Jyväskylää sunnuntai-aamuna klo 5.15. Hullun hommaa tämäkin, kun tietää ettei näyttelystä mukaan tartu edes mitään palkintoa :P Jos SERT tai jokin sijoitus olisi edes realistinen haave, tuntuisi järkevämmältä lähteä. Miksi siis mennä näyttelyyn? No, koska...
1)
Se on mukavaa: koiran kanssa yhdessä tekemistä ja onnistumista
2) Erilaista. Irtiotto arkeen!
3) Siellä näkee muita: ihmisiä ja koiria
4) Shoppailtavaa!
On hieno tunne, kun on mennyt jännittäen kehään, mutta poistuu sieltä iloisena. Saan valtavasti hyvää mieltä, kun teemme Viivin kanssa jotain yhdessä. Ja tärkeimpänä: myös Viivi nauttii tekemisestä (ja siitä, että saa kunnon kourallisen nameja heti kun tullaan kehästä pois). On myös mukavaa kuulla jonkun ammattilaisen mielipide omasta koirastaan. Minulle Viivi on aina paras ja kaunis, mutta on mielenkiintoista saada täysin ulkopuolisen arvio. Ja muistaa olla ottamatta sitä liian tosissaan ;)
Meillä on sijoituksien ja SERTien sijaan erilaisia tavoitteita. Laatuarvosanaksi toivoin EH:ta (omalla asteikolla esiintymisestä/käyttäytymisestä ERIä. Ja molemmat tuli!). Sain Viivin liikkumaan ilman yhtäkään lattian nuuhkaisua ja häntäkin pysyi nätisti selkälinjan alapuolella. Niin ylpeä!
Tuomarin käytökselle olisin antanut ehkä T:n. Tai jopa HYL:yn... Herrasmies ei meinaan paljon halunnut käsiään liata koiriin: hipaisi selkää ja katsoi huulia nostamalla purennan. Liikettä miekkonen ei tainnut edes vilkaista. Arvosanalappu nousi ilmaan kesken liikkeen, eli missään vaiheessa koiraa ei saanut yksilöarvostelussa edes seisottaa. Muutaman sheltin tuomari käpälöi paremmin: ne, jotka häntä itseään kiinnostivat. Tympeää.
Mainitsinkin jo, että Viivin häntä pysyi liikkeessä alhaalla. Tuomari oli kuitenkin kirjoittanut arvosteluun toisin. Missä vaiheessa hän oli sen ehtinyt sanella, kun liikettäkään emme ehtineet suorittaa loppuun? Pöydällä kenties?
Laatuarvosana
AVO EH, mutta arvosteluna ehdottomasti tähän mennessä huonoin. Tuomarina Andrew Brace, Iso-Britanniasta.
2 years sable. A little plain in the head & ears could be more settled. Good size and basic shape but she needs more angulations front and back. Topline could be more settled. Movement lacks scoup (??!). Tail carriage rather high.
Seuraavaa näyttelyä varten en lähde ajelemaan satoja kilometrejä, vaan tyydymme lähinäyttelyihin. Niinpä seuraava kehäkokemus koittaa luultavasti vasta heinäkuussa täällä Kokkolassa. Suunnitelmissa on startata agilityn viralliset kisat tammikuussa, joten nyt panostetaan aika ja rahat siihen. Myös rally-kisoja on tulossa lähitulevaisuudessa, tavoitteena RTK2.
Ennen juoksuja ehdittiin kuitenkin startata viralliset agissa! Kotikisat oli "helppo aloitus", eikä me oikeastaan millään odotuksilla menty. Haluttiin lähinnä kokeilla, että miltä se kisatilanne nyt tuntuu ja missä vaiheessa sitä oikeastaan mennäänkään! Startattiin siis kahdesti: agi- ja hyppyradoilla. Hyppyrata meni oikeasti todella hienosti ja olisi voinut ollut pyöreä nolla, mutta... ne kepit. Niitä tahkottiin HYLyn verran. Viivi muisti, että kepit kuuluu kävellä ohi reunoja haistellen ;) Itse ensin syytin sitä, että keppien ympäriltä hallin pohja oli haravoitu ja siksi se piti niin tarkkaan nuuhkia, mutta ehkäpä kyseessä on kuitenkin vain epävarmuus keppejä kohtaan. Sama keppien tahkoaminen nimittäin jatkui hyppyradalla, joka nyt oli muutenkin ihan kamalaa katseltavaa... Kun omat ohjaustaidot ovat vielä puutteelliset, on todella hankalaa yrittää pysyä nopean koiran tahdissa. Molemmilta radoilta siis tuloksena HYL ja kotiläksyksi kepit.
