sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Nose work -möllit


Viivi kiinnostui yhdestä laatikosta ennen sitä oikeaa. Meinasin jo nostaa käden pystyyn löydön merkiksi, mutta onneksi Viivi jatkoikin matkaa ennen kuin ehdin mokata. Ja niin se oikea löytyi. Pieni nenä-tyttö <3



tiistai 24. marraskuuta 2015

Jyväskylä KV 2015

Auton nokka kääntyi kohti Jyväskylää sunnuntai-aamuna klo 5.15. Hullun hommaa tämäkin, kun tietää ettei näyttelystä mukaan tartu edes mitään palkintoa :P Jos SERT tai jokin sijoitus olisi edes realistinen haave, tuntuisi järkevämmältä lähteä. Miksi siis mennä näyttelyyn? No, koska...
1) Se on mukavaa: koiran kanssa yhdessä tekemistä ja onnistumista
2) Erilaista. Irtiotto arkeen!
3) Siellä näkee muita: ihmisiä ja koiria
4) Shoppailtavaa!

On hieno tunne, kun on mennyt jännittäen kehään, mutta poistuu sieltä iloisena. Saan valtavasti hyvää mieltä, kun teemme Viivin kanssa jotain yhdessä. Ja tärkeimpänä: myös Viivi nauttii tekemisestä (ja siitä, että saa kunnon kourallisen nameja heti kun tullaan kehästä pois). On myös mukavaa kuulla jonkun ammattilaisen mielipide omasta koirastaan. Minulle Viivi on aina paras ja kaunis, mutta on mielenkiintoista saada täysin ulkopuolisen arvio. Ja muistaa olla ottamatta sitä liian tosissaan ;)

Meillä on sijoituksien ja SERTien sijaan erilaisia tavoitteita. Laatuarvosanaksi toivoin EH:ta (omalla asteikolla esiintymisestä/käyttäytymisestä ERIä. Ja molemmat tuli!). Sain Viivin liikkumaan ilman yhtäkään lattian nuuhkaisua ja häntäkin pysyi nätisti selkälinjan alapuolella. Niin ylpeä!

Tuomarin käytökselle olisin antanut ehkä T:n. Tai jopa HYL:yn... Herrasmies ei meinaan paljon halunnut käsiään liata koiriin: hipaisi selkää ja katsoi huulia nostamalla purennan. Liikettä miekkonen ei tainnut edes vilkaista. Arvosanalappu nousi ilmaan kesken liikkeen, eli missään vaiheessa koiraa ei saanut yksilöarvostelussa edes seisottaa. Muutaman sheltin tuomari käpälöi paremmin: ne, jotka häntä itseään kiinnostivat. Tympeää.

Mainitsinkin jo, että Viivin häntä pysyi liikkeessä alhaalla. Tuomari oli kuitenkin kirjoittanut arvosteluun toisin. Missä vaiheessa hän oli sen ehtinyt sanella, kun liikettäkään emme ehtineet suorittaa loppuun? Pöydällä kenties?

Laatuarvosana AVO EH, mutta arvosteluna ehdottomasti tähän mennessä huonoin. Tuomarina Andrew Brace, Iso-Britanniasta.

2 years sable. A little plain in the head & ears could be more settled. Good size and basic shape but she needs more angulations front and back. Topline could be more settled. Movement lacks scoup (??!). Tail carriage rather high. 

Seuraavaa näyttelyä varten en lähde ajelemaan satoja kilometrejä, vaan tyydymme lähinäyttelyihin. Niinpä seuraava kehäkokemus koittaa luultavasti vasta heinäkuussa täällä Kokkolassa. Suunnitelmissa on startata agilityn viralliset kisat tammikuussa, joten nyt panostetaan aika ja rahat siihen. Myös rally-kisoja on tulossa lähitulevaisuudessa, tavoitteena RTK2.

maanantai 2. marraskuuta 2015

AVO-luokan tulos

Edellisessä kirjoituksessa "itkin" sitä, kuinka en saa Viiviä oikeaan tunnelmaan rally-kisoissa. Kannuksen 18.10. järjestetyt kisat menivät kuitenkin ihan hyvin  ja olen lopputulokseen tyytyväinen. Kiitos vain kavereille, jotka myötäelivät kanssani kisajännitystä!

Myönnettäköön nyt kuitenkin, että päivän jännittävin osuus taisi olla se, että ajoin ensimmäistä kertaa yksin pitkän matkan. Yhteensä 80 kilometriä maantietä, rajoituksena 80km/h ja 100km/h. Meinasi vähintään taju lähteä, kun autoa käynnistelin kotipihassa. Olin varma, että ellei eteeni matkan varrella hyppää hirvi, niin sitten vähintäänkin möhköfantti tai kaksi. Tai että auto sammuu kesken kiihdytyksen ja joku ajaa perääni... Mutta ehei, meikä on ammattilainen auton ratissa jo (mitä nyt yritin vapaalla kaasuttaa liikenneympyrässä.. Mutta siitä ei puhuta).

Mutta, takaisin asiaan! Rata vaikutti mukavalta, tosin piiiitkältä. PLUS siinä oli meille hankala liike: istumisesta seisomaan. GLUPS. Onnistumisprosentti ei ole satasen luokkaa kyseisessä liikkeessä...

Hannele Pirttimaa, 18.10 Kannus
Kisapaikalla olin hyvissä ajoin, pissatin Viivin ja laitoin autoon odottelemaan. Rataantutustumisen jälkeen katselin kisasuorituksia, kunnes hain Viivin n. 20min ennen meidän omaa suoritustamme. Kokeilimme muutamaa liikettä, mutta lähinnä syöttelin kanaa ja tehtiin helppoja temppuja. Viivi oli oikein asialla, mutta yritin olla innostamatta liikaa. Juuri ennen omaa suoritusta, menimme kehän laidalle odottamaan ja palkkasin kontaktia. Tässä vaiheessa en enää temputellut tai mölissyt turhia.

Rata sujui hyvällä meiningillä ja se näytti jopa ihan suht. hyvältä! Alun pujottelussa Viivi vähän haisteli maata ja sitä piti kannustaa mukaan, mutta muuten neiti oli oikein asialla ja innoissan! Pieniä virheitä tuli siitä, kun Viivi istuessa hypähti niin, että koski minua käteen kuonolla (tämä toistui ainakin kolmessa liikkeessä). Lopun spiraali oli sijoitettu hallin ulko-oven lähelle, josta rämppäsi juuri sillä hetkellä ihmisiä ja koiria, joista jollekin Viivi päätti alkaa haukkua. Haukku jatkui melkein koko spiraalin ajan ja jouduin hyssyttelemään... Tämä jäi harmittamaan.

Mutta lopputulos 83/100. Ihan jees! En ole oikein tietoinen, mistä kaikesta virheitä tuli, sillä kisajännitys sai unohtamaan mitä siellä radalla ihan tarkalleen ottaen tapahtui. Tiedän, että treeneissä pystymme pisteellisesti paljon parempaan, mutta en valita. Pääasia, että jäi hyvä mieli! Nyt tuntuu myös helpommalta lähteä tavoittelemaan seuraavaa tulosta. Kyllä se tästä! :)