AVO-luokan tulos

Edellisessä kirjoituksessa "itkin" sitä, kuinka en saa Viiviä oikeaan tunnelmaan rally-kisoissa. Kannuksen 18.10. järjestetyt kisat menivät kuitenkin ihan hyvin  ja olen lopputulokseen tyytyväinen. Kiitos vain kavereille, jotka myötäelivät kanssani kisajännitystä!

Myönnettäköön nyt kuitenkin, että päivän jännittävin osuus taisi olla se, että ajoin ensimmäistä kertaa yksin pitkän matkan. Yhteensä 80 kilometriä maantietä, rajoituksena 80km/h ja 100km/h. Meinasi vähintään taju lähteä, kun autoa käynnistelin kotipihassa. Olin varma, että ellei eteeni matkan varrella hyppää hirvi, niin sitten vähintäänkin möhköfantti tai kaksi. Tai että auto sammuu kesken kiihdytyksen ja joku ajaa perääni... Mutta ehei, meikä on ammattilainen auton ratissa jo (mitä nyt yritin vapaalla kaasuttaa liikenneympyrässä.. Mutta siitä ei puhuta).

Mutta, takaisin asiaan! Rata vaikutti mukavalta, tosin piiiitkältä. PLUS siinä oli meille hankala liike: istumisesta seisomaan. GLUPS. Onnistumisprosentti ei ole satasen luokkaa kyseisessä liikkeessä...

Hannele Pirttimaa, 18.10 Kannus

Kisapaikalla olin hyvissä ajoin, pissatin Viivin ja laitoin autoon odottelemaan. Rataantutustumisen jälkeen katselin kisasuorituksia, kunnes hain Viivin n. 20min ennen meidän omaa suoritustamme. Kokeilimme muutamaa liikettä, mutta lähinnä syöttelin kanaa ja tehtiin helppoja temppuja. Viivi oli oikein asialla, mutta yritin olla innostamatta liikaa. Juuri ennen omaa suoritusta, menimme kehän laidalle odottamaan ja palkkasin kontaktia. Tässä vaiheessa en enää temputellut tai mölissyt turhia.

Rata sujui hyvällä meiningillä ja se näytti jopa ihan suht. hyvältä! Alun pujottelussa Viivi vähän haisteli maata ja sitä piti kannustaa mukaan, mutta muuten neiti oli oikein asialla ja innoissan! Pieniä virheitä tuli siitä, kun Viivi istuessa hypähti niin, että koski minua käteen kuonolla (tämä toistui ainakin kolmessa liikkeessä). Lopun spiraali oli sijoitettu hallin ulko-oven lähelle, josta rämppäsi juuri sillä hetkellä ihmisiä ja koiria, joista jollekin Viivi päätti alkaa haukkua. Haukku jatkui melkein koko spiraalin ajan ja jouduin hyssyttelemään... Tämä jäi harmittamaan.

Mutta lopputulos 83/100. Ihan jees! En ole oikein tietoinen, mistä kaikesta virheitä tuli, sillä kisajännitys sai unohtamaan mitä siellä radalla ihan tarkalleen ottaen tapahtui. Tiedän, että treeneissä pystymme pisteellisesti paljon parempaan, mutta en valita. Pääasia, että jäi hyvä mieli! Nyt tuntuu myös helpommalta lähteä tavoittelemaan seuraavaa tulosta. Kyllä se tästä! :)