Hyvää uutta vuotta...

                                          ...2015! Toivottavat Nalle, Viivi, Kasper ja Oliver!

(C) Tanja

Vuosikatsaus 2014

Match show't
Kokkola 2.7.2014 - SIN, ei sijoitusta
Rautio 5.7.2014 -SIN3
Kaustinen 7.7.2014 -SIN3
Sievi 17.7.2014 -PUN, ei sijoitusta
Kokkola 23.8.2014 -SIN, ei sijoitusta
Kokkola 24.8.2014 - SIN, ei sijoitusta
Kokkola 29.11.2014 -PUN3
Kannus 13.12.2014 - SIN, ei sijoitusta

Näyttelyitä
Kokkola KV, Erkkarit
Itse olin turistina näyttelyissä myös Seinäjoella ja Jyväskylässä 


Harrastuksia
RTK1, möllitokoja, agilityä

                                                                                        


Alkuvuosi 2014 toi mukanaan uuden naapurin, Kasperin, josta on kehkeytynyt Viivin mahtava leikkikaveri! Paljon on tultu metsässä rämmittyä ja takapihalla painittua.

Alkuvuodesta saatiin nenäpunkki ja kesällä Viivi kärsi ripulista. Oikean ruoan löytyminen oli hankalaa. Lopulta Applaws oli neidille sopiva merkki ja lääkärin antama antibioottikuuri helpotti vatsaa. Neiti painoi alimillaan vain 4,8kg jatkuvan ripulin takia, mutta painoa saatiin kerättyä melko nopeaan tahtiin n. 1,5kg. Nyt painoa n. 6,3 kg ja korkeutta 34,5 cm virallisella säkämitalla mitattuna! Kesällä kävimme myös hierojalla ja fysioterapeutilla takapään jumiulun takia, mutta apu löytyi jäsenkorjaajalta, joka niksautti jonkin (???) jälleen paikoilleen. Virallisissa terveystutkimuksissa Viiville julistettiin B/B lonkat ja 0/0 kyynärät, sekä terve sydän, silmät ja polvet.

Huhtikuussa juhlittiin Oliverin ja Viivin synttäreitä!
(vasemmalta: Taavi, Viivi, Oli, Kasper)

Agilityn harrastamisen aloitimme syksyllä. Laji on Viiville erityisen mieluinen! Itsekin olen innoissani, mutta tässä täytyy mutustella jonkin verran maitorahkaa ja pähkinöitä ennen kuin edes haaveillaan kisaamisesta tai 'vakavammasta' harrastamisesta. Tällä hetkellä ihan vain hauskanpitoa -ja saattaa sellaiseksi jäädäkin. Katsellaan! Kävimme myös lyhyen pallopaimennuskurssin. Niin ja kävimmehän myös paimentamassa OIKEITA lampaita!

Olemme treenanneet paljon uusia temppuja (vadilla pyörimistä, ovien sulkemista, nenän raapimista ja ties mitä...) sekä TOKOa ja rally-tokoa. Kesällä olimme mukana hieman vaativammassa tokoryhmässä ja syksy meni perustokossa.

Vippe pääsi myös ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen Ruotsiin!

Syksyn ajan vedin yhdessä Marin kanssa koirien aktivointiryhmää kerran viikossa. Kurssi loppui jouluun -toisaalta helpottavaa, toisaalta harmittavaa! Saimme paljon kiitosta, ja nautin riemusta, jonka monet löysivät oman koiransa kanssa kurssimme ansiosta. Loppua kohden alkoivat jo ideat loppua, joten nyt on hyvä pitää hetki taukoa ja kasata uusia ajatuksia. Ehkä pidämme kurssin uudelleen joskus?

Ja tulihan minusta vihdoin myös ylioppilas!

(C) Kirsi

Olen kiitollinen ja onnellinen tästä vuodesta, ensimmäisestä kokonaisesta vuodesta rakkaan koirani kanssa! 

     ...ja kiitollinen niistä ihanista ihmisistä, jotka Viivi on tullessaan tuonut elämääni :)

Joulunvietosta palanneet

Hautausmaa lunta tulvillaan

Täällä jotkut paketit tuoksuu ihan... RUOALTA!

Pikachu!

Tippuskohan mulle taikinaa...

Taiteilijan luomus -ilman muottia!

Tää joulu väsyttää...

Joulu meni mukavasti pipareita leipoen ja syöden, hautausmaalla käyden, saunoen, lahjoja availlen, yhdessä ollen. Viivi oli päivän lopuksi niin väsynyt, että neiti piti kantaa sänkyynsä. Raukka nukahteli ympäri taloa   -- ja aina keskelle kulkuväylää, josta piti pian taas nousta ja siirtyä muualle. Karvalapseni sai ison kasan lahjoja: purutikkuja, nameja, lelun, öljyä ja hammasharjan! Joulupukki oli kaamean pelottava, mutta joulumuori mukava. Viivi haukkui pukin pataluhaksi... ihme, että sai yhtäkään pakettia!

Joulu saapuu jokaiselle...

HYVÄÄ, hauskaa, ILOISTA, lumista, ONNELLISTA, maukasta, TUNNELMALLISTA JOULUA!!
                                                        .... Ja Marille kiitos kuvista <3

RTK1

Pari viikkoa sitten osallistuimme Viivin kanssa Kannuksen rally-toko -kisoihin. Kisat olivat kolmannet, joihin osallistuimme (niille, jotka eivät tiedä rallystä, luokkanousuun tarvitaan kolme hyväksyttä suoritusta). Tunsin siis hieman paineita onnistua: luokkanousu olisi hieno juttu! ALOsta AVOon tarkoittaisi sitä, että radalla ei enää tarvitsisi käyttää talutinta. Minulle taluttimen kanssa sählääminen on ollut ehkä se radan haastavin osio, eli odotan innolla siitä luopumista.

Rata ei ollut vaikea, mutta en saanut viritettyä Viiviä oikein kisatunnelmaan. Karvakuono kävi ylikierroksilla ja oli aivan liian innokas radalle astellesamme. Niinpä mokasimme kylteistä helpoimman: ISTU. Jouduin uusimaan sen kahdesti, sillä Viivi tarjosi itsepintaisesti maahanmenoa, Viimeisellä yrityksellä vaihdoin käskysanan  ("istu") "sivuun", joka toimi. Loppurata menikin paremmin lukuunottamatta kylttiä, jossa piti edestä kiertää vasemmalta sivulle. Viivi lähti kiertämään minut oikealta puolelta (oli liian innoissaan ja oltiin kerrattu juuri oikealta kiertoa) ennen kuin ehdin edes antaa minkäänlaista käskyä. Uusintoja ei ollut jäljellä, joten jatkoimme eteenpäin. Varsinkin lopun pujottelu juosten meni upeasti!

Kahdesta isosta mokasta huolimatta pääsimme siis läpi ja saimme RTK1n! Kokonaispistemäärästä vähennettiin myös 2 pistettä muutaman haukahduksen takia. En ollut tyytyväinen pistemäärään, sillä tiedän että pystyisimme paljon parempaan, Ja jostain syystä jännitys valtasi minut radalla täysin! Suorituksessamme oli kuitenkin paljon positiivista. Viivin kanssa on ihana tehdä yhdessä, neiti nauttii kovin <3

 Suuntana AVO!

Hoitotäti-Viivi

Tänään Viivi sai leikkiä hoitotätiä, kun ihastuttava Kasper saapui kylään muutamiksi tunneiksi. Kaverukset jaksoivat painia koko ajan, lukuunottamatta pientä lenkkiä, jonka teimme. Silloin käveltiin asiallisesti hihnoissa.

Myös ilma iloitsi kaverusten leikkipäivästä. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja maa oli hieman kuurassa. Hämärä yllätti kuitenkin jälleen aiemmin kuin eilen... ja hämärän myötä tihkusade. Koska tämä pimeys loppuu?

Kännykän kamera ei pysy vauhdissa...

Välillä on hyvä maata hetki ja kerätä voimia seuraavan sprinttiin!

Hyvää huomista itsenäisyyspäivää kaikille!

Tallinna

Viime viikonloppuna otin lomaa arjesta ja suuntasin äitini kanssa Tallinnaan joulutorille. Vietimme yhden yön hotellissa, kiertelimme joulutoria ja kauppakeskuksia, söimme ruokaa ravintoloissa ja tapoimme aikaa laivalla.

Viivi jäi isäni hellään huomaan. Kaksikko tulee niin hyvin juttuun, että oli selvää että karvakuononi pärjää yhden yön ilman minua. Silti ikävä hiipi mieleeni heti, kun lähtö koitti... Viivi oli kuulemma ollut erittäin hellyydenkipeä. Ehkä sekin ikävöi minua? Hihi.

Rakas joulupukki...

 

                          Joulupukki, Korvatunturi
   Hei, Pukki! Olen ollut oikein kiltti koira... Tottelen käskyjä, olen motivoitunut oppimaan uutta, uskon kieltoja ja olen kaikin puolin oikein ihana. Turkkiakin olen alkanut kasvattaa! Hallilla haukun, jos minut jätetään yksin reunalle odottamaan, mutta toisaalta tässäkin asiassa on edistytty... Siellä on vaan niin pirun tylsä kökkiä yksin ja odottaa!
    Lupaan, että tänä vuonna en hauku sinua (niin kuin viime jouluna kävi). Olin silloin vasta pieni pentu, enkä oikein tiennyt kuka sinä olet.
    Tässä olisi kuvina pieni lista kaikenlaista kivaa, jota toivoisin tänä jouluna.
    Ps. Saisinko toivoa joululahjaksi myös jouluaattona tarjoiltavaa maksalaatikkoa? Lämpimänä ja rusinattomana, kiitos!
   Viivi
                                                                                                           
           

Viikonloppuja!

Viivi oli muutaman päivän ankaran ripulin kourissa, mutta nyt jo helpottaa. Syynä ripuliin oli vatsaan juuttunut luunpala, joka onneksi tuli oksennuksen mukana ulos...  Mutta mitä jos ei olisikaan tullut? Missä vaiheessa sitä olisi osannut hakeutua lääkäriin?

Onneksi selvisimme säikähdyksellä, ripulilla, oksentelulla, päivän paastolla ja Canikurilla. Kyllä se helpottaisi elämää, jos nämä karvakaverimme osaisivat sanoa, mikä on hätänä. Aivan uskomatonta, että koiran herkkuluusta voi irrota peukalon kokoinen luunpala!! Onko muille koskaan käynyt niin? Uskaltaa tässä syöttää enää mitään muuta kuin puuroa.. tai no, voihan siihenkin tukehtua...

Tänään seikkailimme lumihangessa koirakavereiden kera. Lumi pakkuuntuu ikävästi Viivin tassujen väliin ja tämähän on neidin mielestä kovin kiusallista... Muuten lumi olisi hänenkin mielestään oikein kiva juttu. Mutta ainakin minä nautin lumesta ja talvesta kovasti juuri nyt: paljon parempi vaihtoehto kuin kura ja pimeys!!

(c) Mari

HYVÄÄ JA NENÄKÄSTÄ VIIKONLOPPUA! (nenäpäivä... ;) )

Kynttilä pyhäinpäivänä siskon muistolle

Meitä sisaruksia pentueessa oli yhteensä seitsemän: viisi tyttöä ja kaksi poikaa. Minä olin pentu numero neljä. Sinä Sinna, hieman minua vanhempi, pentu numero kolme. Muutit uuteen kotiisi lähelle minun "mummolaani." Se oli onni! Tapasimme jo pian meidän kotiutumisiemme jälkeen kunnon painien merkeissä! Muistatko, kuinka kivaa meillä oli? Vaikka olit melkein puolet pienempi (ja kuvassa pahasti alakynnessä), olit kova vastus...

Meillä oli niin hurjan hauskaa aina, kun tapasimme. Sinä olit hurahtanut agilityyn ihan täysin. Teidän olohuoneeseenkin oli rakennettu katuharjoista ja ties mistä vempeleitä kepit. Kisoissa teit nollaratoja ja voitit kokeneemmatkin konkarit. Ja silloin kerran kun oltiin teillä kylässä, käytiin teidän agility-hallilla ja näytit kuinka hienosti rataa kuuluu mennä! Yritin myös, ja olihan se kivaa... Mutta vasta nyt olen alkanut päästä koko lajista jyvälle.

Me taidettiin olla luonteiltamme aika erilaiset. Ja eri kokoisetkin. Mutta kyllä meidät siskoksiksi ulkonäöstä tunnisti, ainakin sitten vähän vanhempana. Ei meidän tarvinnut ikinä tavatessa muistella, että kuka tuo toinen olikaan... siskohan se siinä!

Meillä oli suunnitelmia. Piti nähdä, yökyläillä. Teidän pihalle kuulemma ostettiin omat agility-esteetkin! Minun piti tulla niitä testaamaan. Olisit näyttänyt ja opettanut... Oltaisiin yhdessä juostu ja pidetty hauskaa. 

Olisitpa kertonut, että kaikki ei ollut hyvin... Jos sairautesi olisi huomattu aiemmin, ehkä sinua oltaisiin voitu auttaa ja olisit voinut elää hieman pidempään... Tiedän, että sinua ei olisi voitu parantaa. Mutta olisiko sinulle voinut antaa lisäaikaa?

Niin yllättäen se kävi, että en ehtinyt hyvästellä. Sisko-rakas, minulla on sinua ikävä.

Pakkaspäivä

Lenkki Laajalahteen

Onni on ystävyys (kuvat Mari H.)