Viivi kiinnostui yhdestä laatikosta ennen sitä oikeaa. Meinasin jo nostaa käden pystyyn löydön merkiksi, mutta onneksi Viivi jatkoikin matkaa ennen kuin ehdin mokata. Ja niin se oikea löytyi. Pieni nenä-tyttö <3
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mölli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mölli. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 29. marraskuuta 2015
tiistai 22. syyskuuta 2015
torstai 20. elokuuta 2015
Kesän kuulumisia
No niin, vihdoin saapui se kesä. Aika on mennyt verkkokurssien suorittamiseen ja autokouluun (kortti parhaassa tapauksessa taskussa jo ensi viikolla!) sekä Viivin harrastuksissa. Aloitimme uutena kokeiluna vasta Suomeen saapuneen nose workin! Niin kuin monet Viivin lempinimetkin kertovat (nuusku, pitkänokka, hajuherne), neitonen on oikein taitava ja ahkera nenänkäyttäjä ja vaikuttaakin ihan pätevältä tässä uudessa lajissa. Joskus lajin virallistuttua, olisi kiva alkaa kilpailemaankin. Nose workissä koira tekee oikeasti sen työn ja ohjaajan rooli kisatilanteessa on todella pieni, eli kisaamista ei tarvitsisi jännittää niin paljon.
...Niin ja siitä kisaamisesta.... Rally-toko -intoni on varsin jäissä. Osallistuimme oman seuran möllehin (hyl), jossa taas huomasin sen, kuinka eri tavalla Viivi (ja varmasti itsekin) toimin ns. "tosipaikan tullen." HYL tuli siitä, kun itse uusiessa menin väärään paikkaan, muuten tuloksena olisi ollut pistesaldo, jolla olisimme päässeet läpi. Onnistuin ilmeisesti Dentastixin avulla saamaan kisakaverilleni hurrrrjan vireen: rallysta meinasi tulla rallia. Maaliin olisi pitänyt päästä hirrrrmu nopeasti ja jokaista sivulletuloa seurasi HAU ja pomppu. Karmeaa katseltavaa... Saisiko kisoihin joskus ottaa sen koiran, joka minulla on treeneissä? (Tai no, varmaankin vika on oikeasti minussa itsessäni...)
Viime viikonloppuna urakoimme Viivin kanssa mustikassa. Viivi tyhjensi mättäitä ahkerasti suullaan, mutta sain itsekin ihan mukavan saaliin. Kovin homma olikin se mustikoiden "siivous" ja kynteni ovat edelleen siniset...
Sitten kuvia. Kesän alussa visiteerasimme rally-ryhmämme vetäjän luona ihastelemassa sheltti-pentuja, joista muutama näpsäisy. Eilen tapasimme neiti-Vappua, 5kk vanhaa cairnia. Ja sitten ihan vain Viivin omia poseerauksia.
...Niin ja siitä kisaamisesta.... Rally-toko -intoni on varsin jäissä. Osallistuimme oman seuran möllehin (hyl), jossa taas huomasin sen, kuinka eri tavalla Viivi (ja varmasti itsekin) toimin ns. "tosipaikan tullen." HYL tuli siitä, kun itse uusiessa menin väärään paikkaan, muuten tuloksena olisi ollut pistesaldo, jolla olisimme päässeet läpi. Onnistuin ilmeisesti Dentastixin avulla saamaan kisakaverilleni hurrrrjan vireen: rallysta meinasi tulla rallia. Maaliin olisi pitänyt päästä hirrrrmu nopeasti ja jokaista sivulletuloa seurasi HAU ja pomppu. Karmeaa katseltavaa... Saisiko kisoihin joskus ottaa sen koiran, joka minulla on treeneissä? (Tai no, varmaankin vika on oikeasti minussa itsessäni...)
Viime viikonloppuna urakoimme Viivin kanssa mustikassa. Viivi tyhjensi mättäitä ahkerasti suullaan, mutta sain itsekin ihan mukavan saaliin. Kovin homma olikin se mustikoiden "siivous" ja kynteni ovat edelleen siniset...
Sitten kuvia. Kesän alussa visiteerasimme rally-ryhmämme vetäjän luona ihastelemassa sheltti-pentuja, joista muutama näpsäisy. Eilen tapasimme neiti-Vappua, 5kk vanhaa cairnia. Ja sitten ihan vain Viivin omia poseerauksia.
 |
| Vappu |
 |
| "Että kun oli hyvä juttu!!" |
sunnuntai 2. elokuuta 2015
Agia ja vieraita
Viime torstaina osallistuimme Viivin kanssa mölliagilityn hyppy- ja agilityratoihin Pietarsaaressa. Radat eivät olleet mitään kymmenen esteen mittaisia, vaan mielestäni tavallista möllitasoa haastavampia. Viivi veti kuitenkin homman kotiin hienosti, ohjaaja ei niinkään. Molemmista radoista tuloksena HYL omien mokieni johdosta! Hyppyradalla keskityin odottamaan Viiviä putkesta ja salama-koira ryntäsi sieltä nopeammin kuin luulin... Pasmathan siinä meni sekaisin... Ja ohjasin väärälle hypylle. Agilityradallakin myöhästyin ohjaamaan suoran putken jälkeiselle hypylle, tein jotain omituista käsi ojossa, ja Viivi teki hyppyyn takakierron. Ehkä neito oli päättänyt suoran hypyn olleen ihan liian helppo, hahah.
Note to self:
- älä juokse kokoajan käsi ojossa
- älä hidastele lähdössä turhaan
- JUOKSE
- JUOKSE LUJAA
Puomille on nyt saatava hiukan nopeutta lisää (se oli meidän bravuurimme, mutta jostain syystä Viivi alkanut hidastella ja varmistaa minulta, saako tätä pitkin nyt varmasti kiivetä?!). Varmuutta tarvitaan myös keinulle. Ja keppien treenaus on ihan puolitiessä... Muuten hommaa onkin lähinnä ohjaajalla. Tähtäyksenä olisi kisata kotikisoissa ensi kuun puolessa välissä, mutta saa nähdä. Katsotaan miten keppien kanssa alkaa sujua.
Lopuksi hieman kuvasaldoa Sannan ja Taavi-sheltin vierailusta tänne harmaaseen Kökkölään. Seikkailimme yhdessä metsässä shelttijengillä (Mari,&Kasper&Oliver, Sanna&Taavi sekä minä&Viivi). Kuvat ovat kaikki Sannan napsaisemia! (Ja Viivin karvatilanne on tällä hetkellä erittäin niukka!)
Note to self:
- älä juokse kokoajan käsi ojossa
- älä hidastele lähdössä turhaan
- JUOKSE
- JUOKSE LUJAA
Puomille on nyt saatava hiukan nopeutta lisää (se oli meidän bravuurimme, mutta jostain syystä Viivi alkanut hidastella ja varmistaa minulta, saako tätä pitkin nyt varmasti kiivetä?!). Varmuutta tarvitaan myös keinulle. Ja keppien treenaus on ihan puolitiessä... Muuten hommaa onkin lähinnä ohjaajalla. Tähtäyksenä olisi kisata kotikisoissa ensi kuun puolessa välissä, mutta saa nähdä. Katsotaan miten keppien kanssa alkaa sujua.
Lopuksi hieman kuvasaldoa Sannan ja Taavi-sheltin vierailusta tänne harmaaseen Kökkölään. Seikkailimme yhdessä metsässä shelttijengillä (Mari,&Kasper&Oliver, Sanna&Taavi sekä minä&Viivi). Kuvat ovat kaikki Sannan napsaisemia! (Ja Viivin karvatilanne on tällä hetkellä erittäin niukka!)
 |
| Taavi <3 |
 |
 |
| Oliver <3 |
 |
| Kasper <3 |
sunnuntai 24. toukokuuta 2015
Kisaonni kadoksissa
Viime viikonloppuna osallistuimme oman seuramme möllitokoon. Aiemmat möllitokoilut ovat tuottaneet ykköstulokset, vaikka paikkamakuu on epäonnistunut joka kerta... Reilun minuutin jälkeen Viivi nousee ylös, hiipii kohti minua pari askelta ja jää seisomaan. Ja niinpä tapahtui tälläkin kertaa. Mikä siinä oikein on?? Treeneissä liike on pomminvarma. Treenien matka on kuitenkin usein hieman lyhyempi. Voisiko vastaus piileä muutamassa metrissä?
No, ei mennyt loppukaan ihan niin kuin piti. Liikkeestä maahan (bravuurimme) meni nollille, kun neitonen kiinnostui juuri käskyni aikaan reitillemme osuneesta valkoisesta kivestä. Käsky meni ohi korvien, ja Viivi jäi paikalleen seisomaan. Hypyssä jouduin käskemään kahdesti ennen kuin Viivi teki liikkeen, mutta silloin sentään puhtaasti.
Yleisvaikutelmaksi saimme kuitenkin 10, emmekä turhaan! Viivi oli asialla, eikä karkaillut mihinkään liikkeiden välissä. Neito tuli selvästi kehään tekemään töitä yhdessä minun kanssani. Tässä on tapahtunut huima parannus. Olen tosi ylpeä!
Isäni oli ensimmäistä kertaa paikalla katsomassa, kun tokoilimme. Siksi olisi ollut kiva onnistua paremmin... Mutta uskonpa, että vanhempieni vierailu oli saanut Viivin niin väsyneeksi, että keskittymisen herpaantuminen oli odotettavissa.
Eilen meidän oli tarkoitus korkata AVO-luokka rally-tokossa, kunnes säiden haltija pilasi suunnitelmat. Odottelimme kisapaikalla n. 2h, mutta armoton tuuli heitteli esteet ja kyltit pitkin poikin, ja lopulta kisat jouduttiin siirtämään 40 kilometrin päähän sisähalliin. Se tarkoitti aikataulun venymistä vähintään kolmella tunnilla. Niinpä meiltä jäi valitettavasti kisat kisaamatta, sillä illemmalle oli muita menoja. Better luck next time...
No, ei mennyt loppukaan ihan niin kuin piti. Liikkeestä maahan (bravuurimme) meni nollille, kun neitonen kiinnostui juuri käskyni aikaan reitillemme osuneesta valkoisesta kivestä. Käsky meni ohi korvien, ja Viivi jäi paikalleen seisomaan. Hypyssä jouduin käskemään kahdesti ennen kuin Viivi teki liikkeen, mutta silloin sentään puhtaasti.
Yleisvaikutelmaksi saimme kuitenkin 10, emmekä turhaan! Viivi oli asialla, eikä karkaillut mihinkään liikkeiden välissä. Neito tuli selvästi kehään tekemään töitä yhdessä minun kanssani. Tässä on tapahtunut huima parannus. Olen tosi ylpeä!
Isäni oli ensimmäistä kertaa paikalla katsomassa, kun tokoilimme. Siksi olisi ollut kiva onnistua paremmin... Mutta uskonpa, että vanhempieni vierailu oli saanut Viivin niin väsyneeksi, että keskittymisen herpaantuminen oli odotettavissa.
Eilen meidän oli tarkoitus korkata AVO-luokka rally-tokossa, kunnes säiden haltija pilasi suunnitelmat. Odottelimme kisapaikalla n. 2h, mutta armoton tuuli heitteli esteet ja kyltit pitkin poikin, ja lopulta kisat jouduttiin siirtämään 40 kilometrin päähän sisähalliin. Se tarkoitti aikataulun venymistä vähintään kolmella tunnilla. Niinpä meiltä jäi valitettavasti kisat kisaamatta, sillä illemmalle oli muita menoja. Better luck next time...
sunnuntai 8. maaliskuuta 2015
Mölliaksaa
Matkamme agilityn maailmassa on ollut varsin kirjava. Alku sujui hyvin. Uskomattoman hyvin. Viivi oli luonnonlahjakkuus. Tuo karvakerä olisi voinut skipata alkeisryhmän kevyesti -tosin omistaja olisi joutanut alkeiden alkeisiin.
Joulun jälkeen tapahtui kuitenkin jotain. Viiviä ei enää innostanut, eikä kiinnostanut hyppiä esteitä ja juosta putkia nakin toivossa. Sen sijaan neitokainen teki yhden esteen ja lähti sitten haistelemaan omia reittejään. Toinen este. Omat reiti ja hajut. Kolmas este. Nenä maahan. JNE. Alunperinkään en suunnitellut tai haaveillut mitään SM-uran tapaista, mutta lupaavan alun jälkeen olin kyllä jo alkanut haaveilla, että kisoissa voisi joskus näyttäytyäkin.
En usko, että kyseessä olisi jokin kiputila. Neitokainen kyllä pinkoo ja painii, minkä jaloistaan pääsee, eikä sen käytöksessä ole muuten ollut mitään outoa, Ja oikean moodin löytyessä aksakin sujuu hienosti! Luulen, että edessä häämöttävät juoksut saavat jo päätä pyörälle ja nenän kohti maata. Tai sitten Viiviä turhauttaa minun heikot ohjaustaitoni.
Tilaisuuden tullessa kohdalle, ajattelin repäistä ja osallistua mölliagilityyn. Yllätys oli positiivinen! Itsehän jäin jo toisella esteellä jälkeen ja Viivi joutui odottelemaan minua näyttämään seuraavaa estettä. Putkille neitokainen irtosi aivan mahtavasti, A oli täydellinen, samoin kuin pituus. Hieman liian nopeana (tai ehkä ohjaaja oli liian hidas) shetlantilainen ehti kiertää muutaman hypyn ympäri ennen kuin ehdin näyttää, mistä suunnasta se kuuluu hypätä. Lopputulos oli minien toinen sija!
Olipas se kivaa! Agility siis. Ihan varmasti tullaan vielä kisaamaan -virallisestikin. Nyt vain toivon, että Viivin into löytyy uudelleen (tänään sitä löytyi vaikka muille jakaa) ja että itse oppisin taitavammaksi ohjaajaksi. JIIHAA! (Kiitos Astalle kuvista!)
Joulun jälkeen tapahtui kuitenkin jotain. Viiviä ei enää innostanut, eikä kiinnostanut hyppiä esteitä ja juosta putkia nakin toivossa. Sen sijaan neitokainen teki yhden esteen ja lähti sitten haistelemaan omia reittejään. Toinen este. Omat reiti ja hajut. Kolmas este. Nenä maahan. JNE. Alunperinkään en suunnitellut tai haaveillut mitään SM-uran tapaista, mutta lupaavan alun jälkeen olin kyllä jo alkanut haaveilla, että kisoissa voisi joskus näyttäytyäkin.
En usko, että kyseessä olisi jokin kiputila. Neitokainen kyllä pinkoo ja painii, minkä jaloistaan pääsee, eikä sen käytöksessä ole muuten ollut mitään outoa, Ja oikean moodin löytyessä aksakin sujuu hienosti! Luulen, että edessä häämöttävät juoksut saavat jo päätä pyörälle ja nenän kohti maata. Tai sitten Viiviä turhauttaa minun heikot ohjaustaitoni.
 |
| Rata oli helppo, mutta PITKÄ |
Tilaisuuden tullessa kohdalle, ajattelin repäistä ja osallistua mölliagilityyn. Yllätys oli positiivinen! Itsehän jäin jo toisella esteellä jälkeen ja Viivi joutui odottelemaan minua näyttämään seuraavaa estettä. Putkille neitokainen irtosi aivan mahtavasti, A oli täydellinen, samoin kuin pituus. Hieman liian nopeana (tai ehkä ohjaaja oli liian hidas) shetlantilainen ehti kiertää muutaman hypyn ympäri ennen kuin ehdin näyttää, mistä suunnasta se kuuluu hypätä. Lopputulos oli minien toinen sija!
Olipas se kivaa! Agility siis. Ihan varmasti tullaan vielä kisaamaan -virallisestikin. Nyt vain toivon, että Viivin into löytyy uudelleen (tänään sitä löytyi vaikka muille jakaa) ja että itse oppisin taitavammaksi ohjaajaksi. JIIHAA! (Kiitos Astalle kuvista!)
keskiviikko 31. joulukuuta 2014
Vuosikatsaus 2014
Match show't
Kokkola 2.7.2014 - SIN, ei sijoitusta
Rautio 5.7.2014 -SIN3
Kaustinen 7.7.2014 -SIN3
Sievi 17.7.2014 -PUN, ei sijoitusta
Kokkola 23.8.2014 -SIN, ei sijoitusta
Kokkola 24.8.2014 - SIN, ei sijoitusta
Kokkola 29.11.2014 -PUN3
Kannus 13.12.2014 - SIN, ei sijoitusta
Näyttelyitä
Kokkola KV, Erkkarit
Itse olin turistina näyttelyissä myös Seinäjoella ja Jyväskylässä
Harrastuksia
RTK1, möllitokoja, agilityä
Alkuvuosi 2014 toi mukanaan uuden naapurin, Kasperin, josta on kehkeytynyt Viivin mahtava leikkikaveri! Paljon on tultu metsässä rämmittyä ja takapihalla painittua.
Alkuvuodesta saatiin nenäpunkki ja kesällä Viivi kärsi ripulista. Oikean ruoan löytyminen oli hankalaa. Lopulta Applaws oli neidille sopiva merkki ja lääkärin antama antibioottikuuri helpotti vatsaa. Neiti painoi alimillaan vain 4,8kg jatkuvan ripulin takia, mutta painoa saatiin kerättyä melko nopeaan tahtiin n. 1,5kg. Nyt painoa n. 6,3 kg ja korkeutta 34,5 cm virallisella säkämitalla mitattuna! Kesällä kävimme myös hierojalla ja fysioterapeutilla takapään jumiulun takia, mutta apu löytyi jäsenkorjaajalta, joka niksautti jonkin (???) jälleen paikoilleen. Virallisissa terveystutkimuksissa Viiville julistettiin B/B lonkat ja 0/0 kyynärät, sekä terve sydän, silmät ja polvet.
Agilityn harrastamisen aloitimme syksyllä. Laji on Viiville erityisen mieluinen! Itsekin olen innoissani, mutta tässä täytyy mutustella jonkin verran maitorahkaa ja pähkinöitä ennen kuin edes haaveillaan kisaamisesta tai 'vakavammasta' harrastamisesta. Tällä hetkellä ihan vain hauskanpitoa -ja saattaa sellaiseksi jäädäkin. Katsellaan! Kävimme myös lyhyen pallopaimennuskurssin. Niin ja kävimmehän myös paimentamassa OIKEITA lampaita!
Olemme treenanneet paljon uusia temppuja (vadilla pyörimistä, ovien sulkemista, nenän raapimista ja ties mitä...) sekä TOKOa ja rally-tokoa. Kesällä olimme mukana hieman vaativammassa tokoryhmässä ja syksy meni perustokossa.
Vippe pääsi myös ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen Ruotsiin!
Syksyn ajan vedin yhdessä Marin kanssa koirien aktivointiryhmää kerran viikossa. Kurssi loppui jouluun -toisaalta helpottavaa, toisaalta harmittavaa! Saimme paljon kiitosta, ja nautin riemusta, jonka monet löysivät oman koiransa kanssa kurssimme ansiosta. Loppua kohden alkoivat jo ideat loppua, joten nyt on hyvä pitää hetki taukoa ja kasata uusia ajatuksia. Ehkä pidämme kurssin uudelleen joskus?
Ja tulihan minusta vihdoin myös ylioppilas!
Kokkola 2.7.2014 - SIN, ei sijoitusta
Rautio 5.7.2014 -SIN3
Kaustinen 7.7.2014 -SIN3
Sievi 17.7.2014 -PUN, ei sijoitusta
Kokkola 23.8.2014 -SIN, ei sijoitusta
Kokkola 24.8.2014 - SIN, ei sijoitusta
Kokkola 29.11.2014 -PUN3
Kannus 13.12.2014 - SIN, ei sijoitusta
Näyttelyitä
Kokkola KV, Erkkarit
Itse olin turistina näyttelyissä myös Seinäjoella ja Jyväskylässä
Harrastuksia
RTK1, möllitokoja, agilityä
Alkuvuosi 2014 toi mukanaan uuden naapurin, Kasperin, josta on kehkeytynyt Viivin mahtava leikkikaveri! Paljon on tultu metsässä rämmittyä ja takapihalla painittua.
 |
| Huhtikuussa juhlittiin Oliverin ja Viivin synttäreitä! (vasemmalta: Taavi, Viivi, Oli, Kasper) |
Agilityn harrastamisen aloitimme syksyllä. Laji on Viiville erityisen mieluinen! Itsekin olen innoissani, mutta tässä täytyy mutustella jonkin verran maitorahkaa ja pähkinöitä ennen kuin edes haaveillaan kisaamisesta tai 'vakavammasta' harrastamisesta. Tällä hetkellä ihan vain hauskanpitoa -ja saattaa sellaiseksi jäädäkin. Katsellaan! Kävimme myös lyhyen pallopaimennuskurssin. Niin ja kävimmehän myös paimentamassa OIKEITA lampaita!
Olemme treenanneet paljon uusia temppuja (vadilla pyörimistä, ovien sulkemista, nenän raapimista ja ties mitä...) sekä TOKOa ja rally-tokoa. Kesällä olimme mukana hieman vaativammassa tokoryhmässä ja syksy meni perustokossa.
Vippe pääsi myös ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen Ruotsiin!
Syksyn ajan vedin yhdessä Marin kanssa koirien aktivointiryhmää kerran viikossa. Kurssi loppui jouluun -toisaalta helpottavaa, toisaalta harmittavaa! Saimme paljon kiitosta, ja nautin riemusta, jonka monet löysivät oman koiransa kanssa kurssimme ansiosta. Loppua kohden alkoivat jo ideat loppua, joten nyt on hyvä pitää hetki taukoa ja kasata uusia ajatuksia. Ehkä pidämme kurssin uudelleen joskus?
Ja tulihan minusta vihdoin myös ylioppilas!
 |
| (C) Kirsi |
Olen kiitollinen ja onnellinen tästä vuodesta, ensimmäisestä kokonaisesta vuodesta rakkaan koirani kanssa!
...ja kiitollinen niistä ihanista ihmisistä, jotka Viivi on tullessaan tuonut elämääni :)keskiviikko 15. lokakuuta 2014
Kannuksen möllitoko
Osallistuimme Kannuksessa järjestettyyn möllitokoon 5. marraskuuta, takaraivossa ensimmäisestä möllitokosta saadut vinkit. Tällä kertaa olin paljon varmempi omista tekemisistäni, mutta jännitin enemmän kuin viimeksi. Jostain syystä Viivillä tuntui edellisenä päivänä olevan kaikki liikkeet hukassa, ja lopetin treenit heti alkuunsa. Turha jankkaus olisi saanut koiran pään vain sekaisin.
Tuomari ja liikkuri olivat oikein mukavia ja tunnelma muutenkin rento. Paikkamakuu meni kuitenkin välittömästi pieleen, sillä Viivi luuli liikkeen olleen luoksetulo ja pyrähti heti viereeni kentän toiselle laidalle... Ehkä vahingossa heilautin kättäni tai jotain? Kaikista muista liikkeistä saimmekin sitten oikein hyvät numerot ja pisteemme riittivät ykköstulokseen ja kolmanteen sijaan! Olin todella ylpeä! Palkintona saimme kassillisen tavaraa: ruusukkeen, koiranleluja, lakritsaa ja suklaata. Palkintojen joukossa oli myös itsetehty noutokapula, joka (harmi kyllä) on liian iso.
Opin jälleen uutta. Minun täytyy itse kävellä paljon nopeammin seuraamisissa, sillä tällä kertaa matelin todella hitaasti. Viivin mielenkiinto pysyy paremmin yllä ripeässä vauhdissa ja seuraamisesta tulee paljon nätimpää. Myös paikkamakuu menee erikoistreeniin. Tuomari antoi hyvän vinkin, jonka mukaan kannattaa treenata tokoliikkeitä jo kotonakin liikkurin kanssa: pyytää vaikka kaveria tai naapuria juttelemaan liikkeiden aikana (Viivi ja monet muut koirat säpsähtivät helposti liikkurin ohjeistaessa ohjaajaa ja meinasivat esim. mennä perusasentoon ennen ohjaajan käskyä).
Ehkä tässä uskaltaa "oikeisiin kokeisiinkin" ennen joulua. Ken tietää. Nyt täytyisi hankkia treeniliivi ja noutokapula! On se toko aika kiva laji sittenkin...
Tuomari ja liikkuri olivat oikein mukavia ja tunnelma muutenkin rento. Paikkamakuu meni kuitenkin välittömästi pieleen, sillä Viivi luuli liikkeen olleen luoksetulo ja pyrähti heti viereeni kentän toiselle laidalle... Ehkä vahingossa heilautin kättäni tai jotain? Kaikista muista liikkeistä saimmekin sitten oikein hyvät numerot ja pisteemme riittivät ykköstulokseen ja kolmanteen sijaan! Olin todella ylpeä! Palkintona saimme kassillisen tavaraa: ruusukkeen, koiranleluja, lakritsaa ja suklaata. Palkintojen joukossa oli myös itsetehty noutokapula, joka (harmi kyllä) on liian iso.
Opin jälleen uutta. Minun täytyy itse kävellä paljon nopeammin seuraamisissa, sillä tällä kertaa matelin todella hitaasti. Viivin mielenkiinto pysyy paremmin yllä ripeässä vauhdissa ja seuraamisesta tulee paljon nätimpää. Myös paikkamakuu menee erikoistreeniin. Tuomari antoi hyvän vinkin, jonka mukaan kannattaa treenata tokoliikkeitä jo kotonakin liikkurin kanssa: pyytää vaikka kaveria tai naapuria juttelemaan liikkeiden aikana (Viivi ja monet muut koirat säpsähtivät helposti liikkurin ohjeistaessa ohjaajaa ja meinasivat esim. mennä perusasentoon ennen ohjaajan käskyä).
Ehkä tässä uskaltaa "oikeisiin kokeisiinkin" ennen joulua. Ken tietää. Nyt täytyisi hankkia treeniliivi ja noutokapula! On se toko aika kiva laji sittenkin...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)