Diipadaaba, liibalaaba

Viikot vierii hurjaa vauhtia. Kesäpäiviä ollut vasta yksi. Toivottavasti saataisiin vielä vähän helteitä elokuulle.

Olemme viettäneet hiljaiseloa harrastusrintamalla. Osallistuimme rally-tokokisoihin (eka AVO), joka meni plörinäksi. Neitosta ei kiinnostanut tehdä yhteistyötä, lähinnä katsella ympärilleen ja vähän jolkotella edelläni. Kaksi kympin virhettä (ylimäärinen pyörähdys, rintamasuunnan rikkoutuminen) ja sehän oli siinä. Treeneistä on ollut taukoa muutama viikko, sillä on seuramme perinteinen kesäloma. Kun treenit jälleen pölähtävät käyntiin, kuvioihin astuu uutena aluevaltauksena nose work!

Viime viikolla piipahdimme mätsäreissä saaden sinisen nauhan ja sijoittumatta. Nauhakehä meni sen verran hienosti, että olisin meille sijoittumisen suonut, mutta...  Kaikkea ei voi saada.

Tänään olimme agility-koulutuksessa harjoittelemassa valssia. OLI AIVAN HUIPPUA! Agility on tullut meidän elämäämme jäädäkseen, se on varmaa! (Niin kauan kuin se on molemmista näin kivaa!) Ensi viikolla mahdollisesti tiedossa meille toiset möllit.

Isoimpana asiana tässä on varmaan ollut viime viikolla tehty muutto. Nyt meillä on Viivin kanssa vähän enemmän tilaa hengittää -ja hallikin on peräti puoli kilometriä lähempänä (hehheh). Viivi on tykästynyt uuteen asuntoon kovasti, sillä nyt kiusanamme ei enää ole kerrostaloasunnon rappukäytävästä kuuluva jatkuva melu ja pauke.

Pitkään mielessä muhinut ajatus toisesta sheltistä alkaa tuntua päivä päivältä ajankohtaisemmalta. Olisi aivan ihanaa, että Viivillä olisi kaveri, joka puhuu samaa kieltä!

Lämpimiä päiviä odotellessa muutama Marin nappaama kuva...

Koiran elekielestä voi päätellä yhtä ja toista.

"Hyi saasta..."

Tokotreenit takapihalla. Viivi, Kasper, Oliver, Seri, Keiju.

Kisaonni kadoksissa

Viime viikonloppuna osallistuimme oman seuramme möllitokoon. Aiemmat möllitokoilut ovat tuottaneet ykköstulokset, vaikka paikkamakuu on epäonnistunut joka kerta... Reilun minuutin jälkeen Viivi nousee ylös, hiipii kohti minua pari askelta ja jää seisomaan. Ja niinpä tapahtui tälläkin kertaa. Mikä siinä oikein on?? Treeneissä liike on pomminvarma. Treenien matka on kuitenkin usein hieman lyhyempi. Voisiko vastaus piileä muutamassa metrissä?

No, ei mennyt loppukaan ihan niin kuin piti. Liikkeestä maahan (bravuurimme) meni nollille, kun neitonen kiinnostui juuri käskyni aikaan reitillemme osuneesta valkoisesta kivestä. Käsky meni ohi korvien, ja Viivi jäi paikalleen seisomaan. Hypyssä jouduin käskemään kahdesti ennen kuin Viivi teki liikkeen, mutta silloin sentään puhtaasti.

Yleisvaikutelmaksi saimme kuitenkin 10, emmekä turhaan! Viivi oli asialla, eikä karkaillut mihinkään liikkeiden välissä. Neito tuli selvästi kehään tekemään töitä yhdessä minun kanssani. Tässä on tapahtunut huima parannus. Olen tosi ylpeä!

Isäni oli ensimmäistä kertaa paikalla katsomassa, kun tokoilimme. Siksi olisi ollut kiva onnistua paremmin... Mutta uskonpa, että vanhempieni vierailu oli saanut Viivin niin väsyneeksi, että keskittymisen herpaantuminen oli odotettavissa.

Eilen meidän oli tarkoitus korkata AVO-luokka rally-tokossa, kunnes säiden haltija pilasi suunnitelmat. Odottelimme kisapaikalla n. 2h, mutta armoton tuuli heitteli esteet ja kyltit pitkin poikin, ja lopulta kisat jouduttiin siirtämään 40 kilometrin päähän sisähalliin. Se tarkoitti aikataulun venymistä vähintään kolmella tunnilla. Niinpä meiltä jäi valitettavasti kisat kisaamatta, sillä illemmalle oli muita menoja. Better luck next time...

Tavoitteita

Ajattelin laittaa ylös tavoitteita tälle vuodelle. Blogit ovat nyt näitä täynnä, mutta haluan tehdä tämän ihan itseäni varten tännekin. On kiva vähän miettiä, että mitä tulevana vuonna voisi saavuttaa... Ja katsella sitten taas vuoden lopussa miten kävi. Nämä mitkään eivät ole mitään "pakkopakkoja", vaan ajatuksia siitä, mitä olisi mukava saavuttaa ja kokeilla.

Viivi
- Korkataan viralliset toko-kisat ja suoritetaan TK1 ennen sääntöjen muuttumista. Salaisena haaveenaa ykkösruusuke, mutta mutta....
- Ainakin yksi AVO-rally, toivotavasti enemmän. RTK2 olisi tietysti mukava saavuttaa, mutta tästä ei oteta tänä vuonna mitään paineita. Haluan enemmän keskittyä kasaamaan TK1:n kokoon. Ehkä sitten elokuusta lähtien keskitymme rallyyn, kun tokon säännöt muuttuvat?
-Temppuja temppuja!
- Ainkakin yhdet agi-epikset!
- Hieman monipuolisempi ruokavalio, mukaan enemmän raakaa
- Keskitytään pitämään hyvää huolta lihaksista: alku- ja loppuverryttelyjä, venyttelyä jne. Yritetään keksiä, miksi takapää menee niin helposti jumiin... Yritän päästä edes jollekin lyhyelle kurssille koirahierontaa koskien
-Paljon koirakavereita ja metsässä lenkkeilyä!
-Sisarusten taapamista
-uusien erirotuisten ja -kokoisten koirien kanssa leikkiminen
-Noutokapulajuttuja 
-Näyttelystä edes EH...
-ERKKARIT!
-Haukkuminen pois...
-Lepoa, rentoutumista, rapsuttelua

Minä
-Lupaan pitää itsestäni hyvää huolta, syödä monipuolista ruokaa (jäätelöä unohtamatta! ;) ) ja kohottaa fyysistä kuntoa. Jaksaisi pysyä agissa koiran mukana...
-Käydä vapaaehtoistyössä vanhainkodissa
-Kokeilla pilatesta/body balancea/joogaa
-olla stressaamatta liikaa koulusta tai mistään muustakaan...
-Pysyä positiivisena
-Käydä autokoulu?
(-Edetä pennunhankinnassa ajatuksesta konkreettisempiin toimiin?? Varmistua siitä, koska olisi hyvä aika, mistä/mistä yhdistelmästä pentu ja missä vaiheessa Viivi olisi valmis jne...)
-Uusi asunto
-LUPAAN PESTÄ VIIVIN HAMPAAT USEAMMIN KUIN KERRAN VIIKOSSA! Ainakin yritän muistaa...
-Pitää extra-hyvää huolta rakkaasta karvaturrista <3

Näitähän keksis... No, saa nähdä miten käy, mutta ainakin omat tavoitteeni on suhteellisen helppoja toteuttaa. Nyt vaan iloisilla mielillä uutta vuotta kohti!

Kannuksen möllitoko

Osallistuimme Kannuksessa järjestettyyn möllitokoon 5. marraskuuta, takaraivossa ensimmäisestä möllitokosta saadut vinkit. Tällä kertaa olin paljon varmempi omista tekemisistäni, mutta jännitin enemmän kuin viimeksi. Jostain syystä Viivillä tuntui edellisenä päivänä olevan kaikki liikkeet hukassa, ja lopetin treenit heti alkuunsa. Turha jankkaus olisi saanut koiran pään vain sekaisin.

Tuomari ja liikkuri olivat oikein mukavia ja tunnelma muutenkin rento. Paikkamakuu meni kuitenkin välittömästi pieleen, sillä Viivi luuli liikkeen olleen luoksetulo ja pyrähti heti viereeni kentän toiselle laidalle... Ehkä vahingossa heilautin kättäni tai jotain? Kaikista muista liikkeistä saimmekin sitten oikein hyvät numerot ja pisteemme riittivät ykköstulokseen ja kolmanteen sijaan! Olin todella ylpeä! Palkintona saimme kassillisen tavaraa: ruusukkeen, koiranleluja, lakritsaa ja suklaata. Palkintojen joukossa oli myös itsetehty noutokapula, joka (harmi kyllä) on liian iso.

Opin jälleen uutta. Minun täytyy itse kävellä paljon nopeammin seuraamisissa, sillä tällä kertaa matelin todella hitaasti. Viivin mielenkiinto pysyy paremmin yllä ripeässä vauhdissa ja seuraamisesta tulee paljon nätimpää. Myös paikkamakuu menee erikoistreeniin. Tuomari antoi hyvän vinkin, jonka mukaan kannattaa treenata tokoliikkeitä jo kotonakin liikkurin kanssa: pyytää vaikka kaveria tai naapuria juttelemaan liikkeiden aikana (Viivi ja monet muut koirat säpsähtivät helposti liikkurin ohjeistaessa ohjaajaa ja meinasivat esim. mennä perusasentoon ennen ohjaajan käskyä).

Ehkä tässä uskaltaa "oikeisiin kokeisiinkin" ennen joulua. Ken tietää. Nyt täytyisi hankkia treeniliivi ja noutokapula! On se toko aika kiva laji sittenkin...