Tuomari ja liikkuri olivat oikein mukavia ja tunnelma muutenkin rento. Paikkamakuu meni kuitenkin välittömästi pieleen, sillä Viivi luuli liikkeen olleen luoksetulo ja pyrähti heti viereeni kentän toiselle laidalle... Ehkä vahingossa heilautin kättäni tai jotain? Kaikista muista liikkeistä saimmekin sitten oikein hyvät numerot ja pisteemme riittivät ykköstulokseen ja kolmanteen sijaan! Olin todella ylpeä! Palkintona saimme kassillisen tavaraa: ruusukkeen, koiranleluja, lakritsaa ja suklaata. Palkintojen joukossa oli myös itsetehty noutokapula, joka (harmi kyllä) on liian iso.
Opin jälleen uutta. Minun täytyy itse kävellä paljon nopeammin seuraamisissa, sillä tällä kertaa matelin todella hitaasti. Viivin mielenkiinto pysyy paremmin yllä ripeässä vauhdissa ja seuraamisesta tulee paljon nätimpää. Myös paikkamakuu menee erikoistreeniin. Tuomari antoi hyvän vinkin, jonka mukaan kannattaa treenata tokoliikkeitä jo kotonakin liikkurin kanssa: pyytää vaikka kaveria tai naapuria juttelemaan liikkeiden aikana (Viivi ja monet muut koirat säpsähtivät helposti liikkurin ohjeistaessa ohjaajaa ja meinasivat esim. mennä perusasentoon ennen ohjaajan käskyä).
Ehkä tässä uskaltaa "oikeisiin kokeisiinkin" ennen joulua. Ken tietää. Nyt täytyisi hankkia treeniliivi ja noutokapula! On se toko aika kiva laji sittenkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti