 |
| Marin kuva |
Jälleen kerran rally-tokoa kisamielessä. Tuomarina toimi Iiris Harju, joka osoittautui tiukaksi, mutta erittäin huumorintajuiseksi henkilöksi. Rata ei vaikuttanut vaikealta, mutta pään siinä kyllä sai pyörälle. Lisäjännityksen toi hallin lattiaan asennettu tekonurmi, joka on minulle ja Viiville entuudestaan tuntematon alusta. Minulla oli etukäteen tunne, että nurmi on varsinainen hajujen tyyssija, eikä Vipetin nokkaa saa siitä millään irti. Käteni tärisivät radalle astuessa ja vielä suorituksenkin aikana. Mutta niin sitä taas mentiin.
 |
| Rally-tokoyhdistys |
Ja hyvin mentiinkin! Pientä haistelua alun pujottelun ekoilla tötsillä, mutta sen jälkeen Viivi tuijotti minua kuin olisin ollut suuri lihapulla (eli intensiivisesti). Oloni oli rento ja luottavainen: näin Viivin ilmeestä, että nyt tehdään eikä meinata. MAHTAVA nokkaeläin!! Itse mokasin yhteensä kuusi pistettä: kolme ottamalla ylimääräisiä askeleita radan viidennellä kyltillä (avo 43, kuva vieressä) ja kolme jossain muualla, mutta en edelleenkään ole tietoinen missä.
Lopputuloksena saimme 90 pistettä ja sijoituimme jaetulle kolmannelle sijalle! Toisen 90 pistettä saaneen koirakon aika oli kuitenkin meitä nopeampi, joten palkintopaikka meni heille.
Niin se vaihtelee. Kisafiilis nimittäin. Totuus on, että kisamenestys on hyvin paljon kiinni koiran senhetkisestä mielentilasta. Joskus huvittaa, joskus ei. Epäonnistuneen suorituksen jälkeen on hyvä muistaa, että tuurilla ja sattumalla on myös sormensa pelissä. Mutta sitä en kiellä, etteikö olisi mahtava fiilis onnistua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti