Hitaanlainen huhtikuu

Viimeinen kuukausi on ollut aikamoista hiljaiseloa treenien suhteen. Ensin Viivi sairastui (nielaisi namin väärään kurkkuun ja se jäi sinne jumiin --> nielutulehdus (??)  --> antibiootit ja kipulääke), jonka jälkeen heti perään alkoivat juoksut. Lisäksi oma elämäni on ollut niin kiireistä työharjoittelun merkeissä, että omatoiminenkin treenaaminen on ollut hyvin satunnaista. Toivottavasti tauko on tehnyt tehtävänsä, sillä seuramme kesäkausi alkaa maanantaina agilityllä! Jiihaa! Nyt on alkeiskurssi suoritettu ja edessä ihan "oikea" ryhmä. Jospa nyt päästäisiin yksittäisten esteiden sijasta treenaamaan ihan kunnon ratoja.

Työharjoitteluni vuoksi Viivi on joutunut olemaan päivisin 7-8 tuntia yksin. Minua tilanne on luultavasti stressannut enemmän kuin neitosta itseään... Koen syyllisyyttä siitä, että ensin olen päivän pois ja sitten kotiintullessa patterini ovat jo loppuunkulutetut. Ajatukseni koira-aiheisesta työurasta on vahvistunut: olisi mahtavaa, jos saisin viettää työpäiväni jotenkin koirien kanssa touhuten (niin että Viivikin voisi olla jollain tavalla mukana, eikä yksin kotona). Mutta mikähän tälläinen ammatti voisi olla?!

Toukokuu meneekin sitten työharjoittelussa ja ahkeramman treenailun ja koirailun merkeissä. 23.päivä osallistumme Kalajoen rally-toko -kisoihin, ekaa kertaa AVOssa!

Täytyy vielä vinkata, että löysin kaupasta uuden aktivointilelun, josta nameja on oikeasti vaikea saada pois. Viivi on ahneista ahnein, eikä sellaisella ruokahalulla kauaa kulu tavallisten namipallojen ja kongien tyhjentämiseen.

Samaisella kauppareissulla Viivi sai myös uuden pallon, joka vinkuu purressa (ainoa lelu, jolla Viivi ikinä on leikkinyt. Vanha meni rikki), sekä matolääkettä. Olen ennen käyttänyt eri matolääkettä, mutta tämän pitäisi olla nyt laajakirjoisempi.