sunnuntai 2. elokuuta 2015

Agia ja vieraita

Viime torstaina osallistuimme Viivin kanssa mölliagilityn hyppy- ja agilityratoihin Pietarsaaressa. Radat eivät olleet mitään kymmenen esteen mittaisia, vaan mielestäni tavallista möllitasoa haastavampia. Viivi veti kuitenkin homman kotiin hienosti, ohjaaja ei niinkään. Molemmista radoista tuloksena HYL omien mokieni johdosta! Hyppyradalla keskityin odottamaan Viiviä putkesta ja salama-koira ryntäsi sieltä nopeammin kuin luulin... Pasmathan siinä meni sekaisin... Ja ohjasin väärälle hypylle. Agilityradallakin myöhästyin ohjaamaan suoran putken jälkeiselle hypylle, tein jotain omituista käsi ojossa, ja Viivi teki hyppyyn takakierron. Ehkä neito oli päättänyt suoran hypyn olleen ihan liian helppo, hahah.

Note to self:
- älä juokse kokoajan käsi ojossa
- älä hidastele lähdössä turhaan
- JUOKSE
- JUOKSE LUJAA

Puomille on nyt saatava hiukan nopeutta lisää (se oli meidän bravuurimme, mutta jostain syystä Viivi alkanut hidastella ja varmistaa minulta, saako tätä pitkin nyt varmasti kiivetä?!). Varmuutta tarvitaan myös keinulle. Ja keppien treenaus on ihan puolitiessä... Muuten hommaa onkin lähinnä ohjaajalla. Tähtäyksenä olisi kisata kotikisoissa ensi kuun puolessa välissä, mutta saa nähdä. Katsotaan miten keppien kanssa alkaa sujua.

Lopuksi hieman kuvasaldoa Sannan ja Taavi-sheltin vierailusta tänne harmaaseen Kökkölään. Seikkailimme yhdessä metsässä shelttijengillä  (Mari,&Kasper&Oliver, Sanna&Taavi sekä minä&Viivi). Kuvat ovat kaikki Sannan napsaisemia! (Ja Viivin karvatilanne on tällä hetkellä erittäin niukka!)

Taavi <3





Oliver <3
Kasper <3


keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Diipadaaba, liibalaaba

Viikot vierii hurjaa vauhtia. Kesäpäiviä ollut vasta yksi. Toivottavasti saataisiin vielä vähän helteitä elokuulle.

Olemme viettäneet hiljaiseloa harrastusrintamalla. Osallistuimme rally-tokokisoihin (eka AVO), joka meni plörinäksi. Neitosta ei kiinnostanut tehdä yhteistyötä, lähinnä katsella ympärilleen ja vähän jolkotella edelläni. Kaksi kympin virhettä (ylimäärinen pyörähdys, rintamasuunnan rikkoutuminen) ja sehän oli siinä. Treeneistä on ollut taukoa muutama viikko, sillä on seuramme perinteinen kesäloma. Kun treenit jälleen pölähtävät käyntiin, kuvioihin astuu uutena aluevaltauksena nose work!

Viime viikolla piipahdimme mätsäreissä saaden sinisen nauhan ja sijoittumatta. Nauhakehä meni sen verran hienosti, että olisin meille sijoittumisen suonut, mutta...  Kaikkea ei voi saada.

Tänään olimme agility-koulutuksessa harjoittelemassa valssia. OLI AIVAN HUIPPUA! Agility on tullut meidän elämäämme jäädäkseen, se on varmaa! (Niin kauan kuin se on molemmista näin kivaa!) Ensi viikolla mahdollisesti tiedossa meille toiset möllit.

Isoimpana asiana tässä on varmaan ollut viime viikolla tehty muutto. Nyt meillä on Viivin kanssa vähän enemmän tilaa hengittää -ja hallikin on peräti puoli kilometriä lähempänä (hehheh). Viivi on tykästynyt uuteen asuntoon kovasti, sillä nyt kiusanamme ei enää ole kerrostaloasunnon rappukäytävästä kuuluva jatkuva melu ja pauke.

Pitkään mielessä muhinut ajatus toisesta sheltistä alkaa tuntua päivä päivältä ajankohtaisemmalta. Olisi aivan ihanaa, että Viivillä olisi kaveri, joka puhuu samaa kieltä!

Lämpimiä päiviä odotellessa muutama Marin nappaama kuva...


Koiran elekielestä voi päätellä yhtä ja toista.
"Hyi saasta..."


Tokotreenit takapihalla. Viivi, Kasper, Oliver, Seri, Keiju.


torstai 18. kesäkuuta 2015

Riihimäen näyttely 6.6.2015

Olimme jo edellisenä päivänä ajelleet lähemmäs Riihimäkeä matkakumppaniemme Marin ja Kasperin kanssa (EDIT! Myös Oliver oli mukana kannustusjoukoissa) ja viettäneet mukavaa iltaa grillaillen. Matka Riihimäelle ei siis ollut pitkä, mutta sitä yrittivät mutkittaa sekä ystävämme navigaattori että tietyöt. Kisapaikalle saapuessa tunnelma ei ollut katossa...

...mutta loppujen lopuksi oli varsin hyvä reissu! Näimme tuttuja ja rupattelimme mukavia, sää oli lämmin, mutta tuulinen. Viivin siskopuoli Lilo oli kehässä ennen meitä. Lilppa menestyi oikein hienosti sijoittuen ERIllä neljännelle sijalle! Myös Kasper nappasi kilpailuluokastaan neljännen sijan!

Viivin esiintyessä kehässä, olin eniten huolissani neitosen korvista ja maahan viljellyistä nameista. Viivin korvat ovat nyt taittuneet varsin luonnollisen ja kauniin näköiseksi, mutta jostain syystä toinen korvista pomppasi näyttelyä edeltävänä päivänä pystyyn. ???! Ja pystyssä on edelleen. Arvasin, että siitä rapsahtaa (jälleen) mainintaa. Mutta saisimmeko jo vihdoin edes sen EH:n?

"Löytyskö täältä nakki?"
Liikkeet eivät menneet niin hyvin kuin olisin toivonut, mutta loppua kohti paremmin. Syynä huonoihin liikkeisiin oli neitoseni nenä, joka imuroi ruohomattoa ahneesti. Seisotus sujui kuitenkin hyvin. Ja sitten sieltä napsahti... EH! Jiiiiiiiihaaaaaa!

Tuskinpa moni tulee niin onnelliseksi EH:n saatuaan. Minulle se oli kuitenkin jonkinlainen saavutus, sillä aiemmissa arvosteluissa olemme saaneet aina H:n. Enkä ymmärrä miksi... Viivissä ei ole mitään suurempaa "vikaa", lukuunottamatta kevyitä korvia, jotka elävät päivän mukaan. Arvostelumme ovat kuitenkin olleet aina todella hyviä ja antaneet ymmärtää, että täytyy odotella hieman neitosen kehittymistä.

Tuomarina oli Serbiasta saapunut Anna Brankovic. Luettuani Viivin (ja muutaman muun) arvostelun, en ole lainkaan varma tämän naisen ammattitaidosta shelttien tuomarina. Hän oli arvioinut joillain shelteillä huonoksi ominaisuuksia, jotka ovat hyviä ja päinvastoin. Viivin arvostelussa minua ihmetytti huomautus lyhyestä kaulasta - ei pidä paikkaansa!

Mutta nytpä sitten vaan kotiin kasvattelemaan turkkia. Katsotaan, minne suunnataan seuraavaksi.

"Correct size and format. A bit light bone. Typical head. Would like better ear carriage. A bit short neck. Would like stronger back. Correct tailset. A bit narrow chest. A bit straight upper arm and hindquarters. Movement not efficient with short steps."
Anna Brankovic, Serbia

(c) Anni Hautala

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

2 vee!

Ollaan oltu reissussa ja kiirettä on pitänyt -niinpä unohdin täällä juhlistaa Viivin synttäreitä! 21.5. tuli mittariin 2 vuotta. ONNEA, paras ja uskollisin ystäväni, perheenjäseneni, karvalapseni, elämänkumppanini, VIIVI <3




Sankaria hymyilyttää :)

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Siskojen viikonloppu

Viime viikonlopun vietimme Viivin siskopuolen Lilon (ja Lilon adoptoidun pikkuveljen Norriksen) luona kyläilelämässä. Remmiin astui myös Viivin täyssisko Velma. Hauskaa oli! Kuvat ovat Elisan käsialaa.
Koko joukko! Viivi, Norris, Lilo, Velma






Viivi & Velma

Viivi & Velma