tiistai 22. syyskuuta 2015

torstai 17. syyskuuta 2015

Arvonta suoritettu!

Arvonta on täten suoritettu! Käytin apuna arvontakonetta.

Ja voittaja on.... *rummun pärinää*

"Pistä ny jo hemmetti se kamera pois!"





















ELINA!

Onnea! Laitan sinulle sähköpostia vielä tänään.

Muille kiitokset osallistumisesta!


sunnuntai 6. syyskuuta 2015

ARVONTAAAA!!

Viivi päätti arpoa yhdelle onnekkaalle lukijalle koiramaisen yllärin! Mukaan arvontaan pääsee liittymällä lukijaksi ja kirjoittamalla sähköpostiosoitteensa kommenttiboksiin.

Aikaa osallistua on kymmenen päivää: arvonta suoritetaan 16.9.2015.

Tsemppiä arvontaan! Saa jakaa!




keskiviikko 2. syyskuuta 2015

ICE - in case of emergency

Eilinen oli opettavainen päivä koiranomistajan näkökulmasta. Pitkän koulupäivän jälkeen käväisin kotona lenkittämässä Viivin ja syömässä pikaisen päivällisen. Minulla oli vielä pakollisia asioita hoidettavana, joten poistuin kotoa vielä 45:ksi minuutiksi. Kotiin palatessa suunnittelin sohvalle löhähtämistä, mutta vastassa olikin korviaan luimuttava ja vaisu Viivi. Mitä nyt?

Viivi oli raahannut koulureppuni eteisestä olohuoneeseen ja levittänyt sen sisältöä lattialle. Riiviö oli kaivanut sivutaskusta purkkapussin, ja muutaman kerran puraistuja purkkatyynyjä lojui pitkin lattiaa. Vastassa oli myös paloiteltu rusinapaketti ja Bis Bis -lakun tyjät kuoret. Evästykset olivat olleet vetoketjun takana... Miten ihmeessä ne oli taiteiltu ulos?

Paniikki.

Kaikki tietävät, että xylitol on vaarallista koirille. Ensimmäiseksi hätä oli suurin, kun en tiennyt kuinka monta tyynyä Viivi oli syönyt. Purkkapussi oli ollut vajaa, enkä osannut arvioida montako sieltä oli mahdollisesti kadonnut. Pussissa oli jäljellä vielä kourallinen, lattialla pureskeltuja paloja oli viisi kappaletta.

Myös rusinat luokitellaan vaaralliseksi ruoka-aineeksi koirille. Kyseisessä rusinapaketissa oli ollut 14gr. Mikä annostus on koirille vaarallinen? Riittäisikö yksi rusina tappamaan 6,7 kg painavan sheltin?

Ensitöikseni yritin oksettaa Viiviä tunkemalla sormet sen kurkkuun. Tuloksetta. Seuraavaksi aloin pyöritellä suolapalloa, mutta senkään laittaminen nieluun ei saanut oksennusrefleksiä aikaiseksi. Siitä seurasi miljoona soittoa eläinlääkäreille, kiroilua, paniikkia, kavereiden konsultointia. Yksi lääkäreistä oli Norjassa, kaksi ei vastannut ja päivystävän eläinlääkärinkin numero sanoi vain tuut tuut.

Kun päivystävä vastasi viimein, hän käski vain tarkkailla. Hän olisi vastaanottanut vain mikäli ilmenee vakavia oireita (mitä hittoa, eikö siinä vaiheessa olisi jo myöhäistä...).

Ihana autollinen ystäväni siis saapui meille (minua) Viiviä tarkkailemaan. Onni on ystävät, jotka ovat aina valmita auttamaan, kun hätä on suuri! Järkeilyn jälkeen totesimme, että luultavasti Viivi ei ollut syönyt yhtäkään purkkaa kokonaan, vaan oli maistellut muutamia, todennut pahaksi ja jättänyt lattialle. Kai se olisi vetäissyt koko pussin, mikäli maku olisi miellyttänyt? Loppujen lopuksi tilanteesta siis selvittiin säikähdyksellä ja Viivikin palautui nopeasti omaksi itsekseen.

Pointtina tässä tekstissä oli se, että valmistautukaa hätätilanteisiin. Ne eivät tule kello kaulassa, vaan juuri silloin kun vähiten odottaa. Tässä muutama asia, jotka on hyvä tehdä etukäteen:

1) Tallenna puhelimeesi kaikkien mahdollisten eläinlääkärien numerot, ei vain sen tutun ja turvallisen. Joskus on tilanne, jolloin lääkäriä ei voi valita, vaan mennään sinne minne pääsee. Paniikissa numeroiden selaileminen netissä vie turhaan kalliita minuutteja
2) Harjoittele suolapallon tekemistä oksettamista varten  - tai lue ainakin netistä ohjeet
3) Selvitä ensihoito-ohjeet yleisimmistä koiriin liittyvistä tapaturmista (xylitolin syöminen, ampiaisen pisto, käärmeen puraisu, terävän esineen syöminen jne). Esimerkiksi kyytabletti on hyvä leikata annospaloiksi jo valmiiksi kaappiin odottamaan, ettei sitten tositilanteessa tarvitse alkaa laskemaan, paljonko tabletista pitää minkäkin painoiselle koiralle antaa. (Tosin kyytabletin anatmisesta ollaan vähän eri mieltä [onko hyötyä vai ei]).

Tässä vielä hoito-ohje, mikäli koira syö xylitolia:
Xylitolin vaarallisuus perustuu siihen, että se laskee yllättäen koiran veresokeria. Verensokerin raju lasku saattaa johtaa jopa kuolemaan. Koiralle on siis juotettava sokerivettä ja annettava pieniä annoksia ruokaa vielä usean tunnin ajan xylitolin syömisestä, noin puolen tunnin välein. Mikäli xylitolin syömisestä on 30min tai alle, kannattaa yrittää oksettaa koiraa esim. suolan avulla. Suolalla oksetusta saa yrittää vain kerran!! Huolestua täytyy, mikäli koira alkaa olla unelias, sen tajunnantaso laskee ja/tai se oksentelee. Jo yksi purukumi saattaa olla vaarallinen pienelle koiralle.

Jonkin nettilähteen mukaan 3g/kg rusinoita olisi hengenvaarallinen annos, toinen lähde heitti määräksi paljon suuremman luvun ja kolmas väittää, ettei rusinoiden edes ole todistettu olevan haitaksi. Viivi mussutti 14gr, ja tiukimman lähteen mukaan sille hengenvaarallinen annos olisi (3x6,7=)20,1 grammaa. Tänä aamuna neitonen kakkasi rusinat kokonaisina ulos, joten ehkä niistä ei edes loppujenlopuksi ollut mitään vaikutusta? Onni on ahmattikoira, joka hotkii kaiken pureksimatta ;)

Niin, ja se viimeinen opetus... Vaikka olisit voinut huoletta jättää ruokaa pöydille, tasoille laukkuun tms, älä jätä enää. Ikinä ei voi tietää, milloin koira keksii uuden tempun. Minunkin koulureppuni on lojunut lattialla koko Viivin eliniän, eikä se ole sitä ikinä edes vilkaissut. Sitä paitsi, kuka arvaisi että koiralle kelpaa vanhentuneet rusinat ja kääreissä oleva lakupatukka? Tai mentholin makuinen purukumi? Ja kun se reppu vielä oli kiinni...

Ennakointi ei ole tyhmyyttä, päinvastoin. Nyt kaikki tallentamaan ne lekurin numerot puhelimeen, hopi hopi!!