sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Kisaonni kadoksissa

Viime viikonloppuna osallistuimme oman seuramme möllitokoon. Aiemmat möllitokoilut ovat tuottaneet ykköstulokset, vaikka paikkamakuu on epäonnistunut joka kerta... Reilun minuutin jälkeen Viivi nousee ylös, hiipii kohti minua pari askelta ja jää seisomaan. Ja niinpä tapahtui tälläkin kertaa. Mikä siinä oikein on?? Treeneissä liike on pomminvarma. Treenien matka on kuitenkin usein hieman lyhyempi. Voisiko vastaus piileä muutamassa metrissä?

No, ei mennyt loppukaan ihan niin kuin piti. Liikkeestä maahan (bravuurimme) meni nollille, kun neitonen kiinnostui juuri käskyni aikaan reitillemme osuneesta valkoisesta kivestä. Käsky meni ohi korvien, ja Viivi jäi paikalleen seisomaan. Hypyssä jouduin käskemään kahdesti ennen kuin Viivi teki liikkeen, mutta silloin sentään puhtaasti.

Yleisvaikutelmaksi saimme kuitenkin 10, emmekä turhaan! Viivi oli asialla, eikä karkaillut mihinkään liikkeiden välissä. Neito tuli selvästi kehään tekemään töitä yhdessä minun kanssani. Tässä on tapahtunut huima parannus. Olen tosi ylpeä!

Isäni oli ensimmäistä kertaa paikalla katsomassa, kun tokoilimme. Siksi olisi ollut kiva onnistua paremmin... Mutta uskonpa, että vanhempieni vierailu oli saanut Viivin niin väsyneeksi, että keskittymisen herpaantuminen oli odotettavissa.

Eilen meidän oli tarkoitus korkata AVO-luokka rally-tokossa, kunnes säiden haltija pilasi suunnitelmat. Odottelimme kisapaikalla n. 2h, mutta armoton tuuli heitteli esteet ja kyltit pitkin poikin, ja lopulta kisat jouduttiin siirtämään 40 kilometrin päähän sisähalliin. Se tarkoitti aikataulun venymistä vähintään kolmella tunnilla. Niinpä meiltä jäi valitettavasti kisat kisaamatta, sillä illemmalle oli muita menoja. Better luck next time...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti