torstai 31. joulukuuta 2015

Miten meni (noin niin kuin omasta mielestä?)....

Vuoden alussa asetin aikamoisen kasan tavoitteita. Moni niistä saavutettiin, moni jäi saavuttamattomiin. Lihavoidulla tavoitteet, alla pohdintaa toteutumisesta.

Viivi
- Korkataan viralliset toko-kisat ja suoritetaan TK1 ennen sääntöjen muuttumista. Salaisena haaveenaa ykkösruusuke, mutta mutta....

Ja pah. Koko tokon harrastamisesta ollaan aikalailla luovuttu ja keskitytty ihan muihin juttuihin.
- Ainakin yksi AVO-rally, toivotavasti enemmän
Jep! Kaksi hyväksyttyä plakkarissa.
-Temppuja temppuja!
Nääh...
- Ainkakin yhdet agi-epikset!
Monetkin!!
 Hieman monipuolisempi ruokavalio, mukaan enemmän raakaa
Loppuvuodesta mukaan astui säännöllisesti raakaa, mutta vielä on töitä edessä.
- Keskitytään pitämään hyvää huolta lihaksista: alku- ja loppuverryttelyjä, venyttelyä jne. Yritetään keksiä, miksi 
takapää menee niin helposti jumiin... Yritän päästä edes jollekin lyhyelle kurssille koirahierontaa koskien
Syy ja keinot löytyi uuden hierojan myötä. Kurssi jäi käymättä.
-Paljon koirakavereita ja metsässä lenkkeilyä!
Jep!
-Sisarusten taapamista
Velma-siskoa ja Lilo-siskopuolta tavattiin useamminkin! Muut jäivät näkemättä.
-uusien erirotuisten ja -kokoisten koirien kanssa leikkiminen
No jaa, eipä tullut mitään. Yritettiin ja luovutettiin -ehkä liiankin helpolla.
-Noutokapulajuttuja 
Mission accomplished!! Suussa pysyy!
-Näyttelystä edes EH...
Ja kyllä, kertaa kaksi!!
-ERKKARIT!
Oli ja meni. Kahdesti. Ei käyty.
-Haukkuminen pois...
Pahemmaksi meni...
-Lepoa, rentoutumista, rapsuttelua
Yllinkyllin!

Minä
-Lupaan pitää itsestäni hyvää huolta, syödä monipuolista ruokaa (jäätelöä unohtamatta! ;) ) ja kohottaa fyysistä kuntoa. Jaksaisi pysyä agissa koiran mukana...

No jaa, jäätelöä tuli kyllä syötyä...
-Käydä vapaaehtoistyössä vanhainkodissa
Riittääkö kuuden viikon harjoittelu tähän?
-Kokeilla pilatesta/body balancea/joogaa
Jäi kokeilematta...
-olla stressaamatta liikaa koulusta tai mistään muustakaan...
Tuota.. joo, ei toteutunut.
-Pysyä positiivisena
Vaihtelevasti.
-Käydä autokoulu?
KYLLÄ, kortti on taskussa!
(-Edetä pennunhankinnassa ajatuksesta konkreettisempiin toimiin?? Varmistua siitä, koska olisi hyvä aika, mistä/mistä yhdistelmästä pentu ja missä vaiheessa Viivi olisi valmis jne...)
Liiankin konkreettisiin ja aktiivisiin toimiin tullut ryhdyttyä..
-Uusi asunto
Jep, muutto tehtiin heinäkuussa
-LUPAAN PESTÄ VIIVIN HAMPAAT USEAMMIN KUIN KERRAN VIIKOSSA! Ainakin yritän muistaa...
Öh. Ehkä kuudesti tuli pestyä koko vuonna...

Nyt olisi sitten aika raapustaa uusia tavoitteita tulevalle vuodelle. Edellisistä tavoitteista yhteenvetona voisi todeta, että Viiville asetetut tavoitteet toteutuivat oikein hyvin, mutta itseäni koskevat tavoitteet huonommin. Paljon ehti taas tapahtua: työharjoitteluita, koulua ja koirailua. Vuosi 2015 olisi nyt plakkarissa. Uutta kohti iloisin mielin!


HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!


tiistai 29. joulukuuta 2015

Rally-toko, Kannus 12.12.2015

Marin kuva
Jälleen kerran rally-tokoa kisamielessä. Tuomarina toimi Iiris Harju, joka osoittautui tiukaksi, mutta erittäin huumorintajuiseksi henkilöksi. Rata ei vaikuttanut vaikealta, mutta pään siinä kyllä sai pyörälle. Lisäjännityksen toi hallin lattiaan asennettu tekonurmi, joka on minulle ja Viiville entuudestaan tuntematon alusta. Minulla oli etukäteen tunne, että nurmi on varsinainen hajujen tyyssija, eikä Vipetin nokkaa saa siitä millään irti. Käteni tärisivät radalle astuessa ja vielä suorituksenkin aikana. Mutta niin sitä taas mentiin.

Rally-tokoyhdistys
Ja hyvin mentiinkin! Pientä haistelua alun pujottelun ekoilla tötsillä, mutta sen jälkeen Viivi tuijotti minua kuin olisin ollut suuri lihapulla (eli intensiivisesti). Oloni oli rento ja luottavainen: näin Viivin ilmeestä, että nyt tehdään eikä meinata. MAHTAVA nokkaeläin!! Itse mokasin yhteensä kuusi pistettä: kolme ottamalla ylimääräisiä askeleita radan viidennellä kyltillä (avo 43, kuva vieressä) ja kolme jossain muualla, mutta en edelleenkään ole tietoinen missä.

Lopputuloksena saimme 90 pistettä ja sijoituimme jaetulle kolmannelle sijalle! Toisen 90 pistettä saaneen koirakon aika oli kuitenkin meitä nopeampi, joten palkintopaikka meni heille.

Niin se vaihtelee. Kisafiilis nimittäin. Totuus on, että kisamenestys on hyvin paljon kiinni koiran senhetkisestä mielentilasta. Joskus huvittaa, joskus ei. Epäonnistuneen suorituksen jälkeen on hyvä muistaa, että tuurilla ja sattumalla on myös sormensa pelissä. Mutta sitä en kiellä, etteikö olisi mahtava fiilis onnistua!

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Rakas joulupukki

Tänä jouluna (niin kuin kaikkina aikaisempinakin) toivon terveyttä, onnellisuutta & maailmanrauhaa. Mutta lisäksi voisit minulle toimittaa..





















Kaulimen, Fazerin Pure dark -suklaata, sormikkaat, bambupuikkoja, Netflixin käyttöoikeuden, paistinpannun, Muumi-lautasia, Muumi-suihkuverhon ja Telezoom - objektiivin.

Viivin listalta löytyy...






















...Hurtta active -valjaat (nää olis tosi hyvät turvavyövaljaat meille!), Hurtta-nahkaremmin (jota ei enää valmisteta, mutta löytyisikö tonttupajan perukoilta siihen vielä ohjeet ja materiaalit??), kanankauloja, Kongin täytettä, ahmintakuppi, Rukan uusi ihanan värinen panta, no se Kongi, ruokaa... JA PIKKUSISKON!

Kiitos jo etukäteen!

PS. Voisitko vielä heittää konttiin hieman rahaa agilityyn (lisenssi, kursseja & kisat), rally-toko -kisoihin, hierojaan ja bensaan?




sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Nose work -möllit


Viivi kiinnostui yhdestä laatikosta ennen sitä oikeaa. Meinasin jo nostaa käden pystyyn löydön merkiksi, mutta onneksi Viivi jatkoikin matkaa ennen kuin ehdin mokata. Ja niin se oikea löytyi. Pieni nenä-tyttö <3



tiistai 24. marraskuuta 2015

Jyväskylä KV 2015

Auton nokka kääntyi kohti Jyväskylää sunnuntai-aamuna klo 5.15. Hullun hommaa tämäkin, kun tietää ettei näyttelystä mukaan tartu edes mitään palkintoa :P Jos SERT tai jokin sijoitus olisi edes realistinen haave, tuntuisi järkevämmältä lähteä. Miksi siis mennä näyttelyyn? No, koska...
1) Se on mukavaa: koiran kanssa yhdessä tekemistä ja onnistumista
2) Erilaista. Irtiotto arkeen!
3) Siellä näkee muita: ihmisiä ja koiria
4) Shoppailtavaa!

On hieno tunne, kun on mennyt jännittäen kehään, mutta poistuu sieltä iloisena. Saan valtavasti hyvää mieltä, kun teemme Viivin kanssa jotain yhdessä. Ja tärkeimpänä: myös Viivi nauttii tekemisestä (ja siitä, että saa kunnon kourallisen nameja heti kun tullaan kehästä pois). On myös mukavaa kuulla jonkun ammattilaisen mielipide omasta koirastaan. Minulle Viivi on aina paras ja kaunis, mutta on mielenkiintoista saada täysin ulkopuolisen arvio. Ja muistaa olla ottamatta sitä liian tosissaan ;)

Meillä on sijoituksien ja SERTien sijaan erilaisia tavoitteita. Laatuarvosanaksi toivoin EH:ta (omalla asteikolla esiintymisestä/käyttäytymisestä ERIä. Ja molemmat tuli!). Sain Viivin liikkumaan ilman yhtäkään lattian nuuhkaisua ja häntäkin pysyi nätisti selkälinjan alapuolella. Niin ylpeä!

Tuomarin käytökselle olisin antanut ehkä T:n. Tai jopa HYL:yn... Herrasmies ei meinaan paljon halunnut käsiään liata koiriin: hipaisi selkää ja katsoi huulia nostamalla purennan. Liikettä miekkonen ei tainnut edes vilkaista. Arvosanalappu nousi ilmaan kesken liikkeen, eli missään vaiheessa koiraa ei saanut yksilöarvostelussa edes seisottaa. Muutaman sheltin tuomari käpälöi paremmin: ne, jotka häntä itseään kiinnostivat. Tympeää.

Mainitsinkin jo, että Viivin häntä pysyi liikkeessä alhaalla. Tuomari oli kuitenkin kirjoittanut arvosteluun toisin. Missä vaiheessa hän oli sen ehtinyt sanella, kun liikettäkään emme ehtineet suorittaa loppuun? Pöydällä kenties?

Laatuarvosana AVO EH, mutta arvosteluna ehdottomasti tähän mennessä huonoin. Tuomarina Andrew Brace, Iso-Britanniasta.

2 years sable. A little plain in the head & ears could be more settled. Good size and basic shape but she needs more angulations front and back. Topline could be more settled. Movement lacks scoup (??!). Tail carriage rather high. 

Seuraavaa näyttelyä varten en lähde ajelemaan satoja kilometrejä, vaan tyydymme lähinäyttelyihin. Niinpä seuraava kehäkokemus koittaa luultavasti vasta heinäkuussa täällä Kokkolassa. Suunnitelmissa on startata agilityn viralliset kisat tammikuussa, joten nyt panostetaan aika ja rahat siihen. Myös rally-kisoja on tulossa lähitulevaisuudessa, tavoitteena RTK2.

maanantai 2. marraskuuta 2015

AVO-luokan tulos

Edellisessä kirjoituksessa "itkin" sitä, kuinka en saa Viiviä oikeaan tunnelmaan rally-kisoissa. Kannuksen 18.10. järjestetyt kisat menivät kuitenkin ihan hyvin  ja olen lopputulokseen tyytyväinen. Kiitos vain kavereille, jotka myötäelivät kanssani kisajännitystä!

Myönnettäköön nyt kuitenkin, että päivän jännittävin osuus taisi olla se, että ajoin ensimmäistä kertaa yksin pitkän matkan. Yhteensä 80 kilometriä maantietä, rajoituksena 80km/h ja 100km/h. Meinasi vähintään taju lähteä, kun autoa käynnistelin kotipihassa. Olin varma, että ellei eteeni matkan varrella hyppää hirvi, niin sitten vähintäänkin möhköfantti tai kaksi. Tai että auto sammuu kesken kiihdytyksen ja joku ajaa perääni... Mutta ehei, meikä on ammattilainen auton ratissa jo (mitä nyt yritin vapaalla kaasuttaa liikenneympyrässä.. Mutta siitä ei puhuta).

Mutta, takaisin asiaan! Rata vaikutti mukavalta, tosin piiiitkältä. PLUS siinä oli meille hankala liike: istumisesta seisomaan. GLUPS. Onnistumisprosentti ei ole satasen luokkaa kyseisessä liikkeessä...

Hannele Pirttimaa, 18.10 Kannus
Kisapaikalla olin hyvissä ajoin, pissatin Viivin ja laitoin autoon odottelemaan. Rataantutustumisen jälkeen katselin kisasuorituksia, kunnes hain Viivin n. 20min ennen meidän omaa suoritustamme. Kokeilimme muutamaa liikettä, mutta lähinnä syöttelin kanaa ja tehtiin helppoja temppuja. Viivi oli oikein asialla, mutta yritin olla innostamatta liikaa. Juuri ennen omaa suoritusta, menimme kehän laidalle odottamaan ja palkkasin kontaktia. Tässä vaiheessa en enää temputellut tai mölissyt turhia.

Rata sujui hyvällä meiningillä ja se näytti jopa ihan suht. hyvältä! Alun pujottelussa Viivi vähän haisteli maata ja sitä piti kannustaa mukaan, mutta muuten neiti oli oikein asialla ja innoissan! Pieniä virheitä tuli siitä, kun Viivi istuessa hypähti niin, että koski minua käteen kuonolla (tämä toistui ainakin kolmessa liikkeessä). Lopun spiraali oli sijoitettu hallin ulko-oven lähelle, josta rämppäsi juuri sillä hetkellä ihmisiä ja koiria, joista jollekin Viivi päätti alkaa haukkua. Haukku jatkui melkein koko spiraalin ajan ja jouduin hyssyttelemään... Tämä jäi harmittamaan.

Mutta lopputulos 83/100. Ihan jees! En ole oikein tietoinen, mistä kaikesta virheitä tuli, sillä kisajännitys sai unohtamaan mitä siellä radalla ihan tarkalleen ottaen tapahtui. Tiedän, että treeneissä pystymme pisteellisesti paljon parempaan, mutta en valita. Pääasia, että jäi hyvä mieli! Nyt tuntuu myös helpommalta lähteä tavoittelemaan seuraavaa tulosta. Kyllä se tästä! :)

torstai 8. lokakuuta 2015

Onneton Ohjaaja

Talvi kolkuttelee ovelle. Tällä viikolla on alkanut olla yöpakkasia, eilen ja tänään pakkasta on riittänyt myös aamuun ja iltaan. Kouluun on pitänyt pyöräillä nenä punaseina ja tänään kaivoin varastosta toppavermeet esille. Saisiko viilentynyt ilma vihdoin Viivin turkinkin kasvamaan (olen jostain ollut lukevinani, että shelteillä on runsas turkki xD )...?

(c) Mari
(c) Mari

Lähestyvästä talvesta kertoo myös vaihtunut treenikausi. Uudet treeniajat pyörähtivät käyntiin tällä viikolla ja tästä lähtien meillä on agility ja nose work perjantaisin, sunnuntaisin rally-toko. Aloitan itse kouluttamaan rallyn alkeiskurssia sunnuntaisin ennen omaa treenivuoroa.

Rallysta sen verran, että olen suoraan sanoen tympääntynyt. Liikkeet sujuvat (voittajankin), mutta kisatilanteissa vire on joko hukassa tai katossa. Tämän vuoksi olen välttänyt virallisia kisoja viimeiseen saakka. Jostain syystä (tyhmä minä!!) ilmoitin meidät kuitenkin 18.10. pidettäviin mittelöihin. Tuomarina toimii Hannele Pirttimaa, joka ei kai ole löysimmästä päästä. Millaisia kisarutiineja muilla on ennen radalle astumista? Millä saatte koiran toimimaan, kun itseä jännittää?

Agilityssäkin ohjaaja tökkii. Olemme ottaneet osaa muutamiin mölleihin, joissa Viivi on toiminut todella hienosti (lukuunottamatta ihan ensimmäistä kertaa, joka meini kesken radan haisteluksi)! Tämä sheltti-tykinkuula on niin nopea, että en millään ehdi ohjata sitä. Muut ohjaajat ovat jolkotelleet koiriensa rinnalla ja näyttäneet, että "menepäs tuosta." Minä taas yritän kilometrin päästä karjua, että "PUTKEEEEN!!" ... ja tietysti Viivi menee väärään päähän, kun en ehdi millään näyttää kumpaan. JA TÄTÄ RATAA. Huoh. Positiivisena Sanottakoon, että Viivi hakee esteitä ja irtoaa todella hienosti.

...Ja sitten on ne kepit. Niitä hinkkaamme. Meidän instagramista löytyy (viivithesheltie) videonpätkiä weave 2x2 tekniikasta, jolla muutama tuttu on saanut hyvät kepit aikaan, mutta toistaiseksi olemme päässeet vasta vaiheeseen 2. Syytettäköön jälleen allekirjoittanutta, joka on raatanut koulutehtävien parissa, istunut koulussa ja ei ole löytänyt sopivaa treenipaikkaa ei-automatkan päästä.

(c) Mari












Ensi viikolla on syysloma (itsenäisen opiskelun viikko siis), jonka aion kyllä omistaa Viiville ja koirailulle kokonaan. Mikään ei ole parempaa kuin tuon karva(ttoman)kuonon kanssa puuhaaminen <3

Ps. Eilen käväisimme lihashuoltokurssilla, josta jäi käteen uusiakin oppeja. Palaan aiheeseen myöhemmin!

Hyvää syyslomaa!

(c) Mari

tiistai 22. syyskuuta 2015

torstai 17. syyskuuta 2015

Arvonta suoritettu!

Arvonta on täten suoritettu! Käytin apuna arvontakonetta.

Ja voittaja on.... *rummun pärinää*

"Pistä ny jo hemmetti se kamera pois!"





















ELINA!

Onnea! Laitan sinulle sähköpostia vielä tänään.

Muille kiitokset osallistumisesta!


sunnuntai 6. syyskuuta 2015

ARVONTAAAA!!

Viivi päätti arpoa yhdelle onnekkaalle lukijalle koiramaisen yllärin! Mukaan arvontaan pääsee liittymällä lukijaksi ja kirjoittamalla sähköpostiosoitteensa kommenttiboksiin.

Aikaa osallistua on kymmenen päivää: arvonta suoritetaan 16.9.2015.

Tsemppiä arvontaan! Saa jakaa!




keskiviikko 2. syyskuuta 2015

ICE - in case of emergency

Eilinen oli opettavainen päivä koiranomistajan näkökulmasta. Pitkän koulupäivän jälkeen käväisin kotona lenkittämässä Viivin ja syömässä pikaisen päivällisen. Minulla oli vielä pakollisia asioita hoidettavana, joten poistuin kotoa vielä 45:ksi minuutiksi. Kotiin palatessa suunnittelin sohvalle löhähtämistä, mutta vastassa olikin korviaan luimuttava ja vaisu Viivi. Mitä nyt?

Viivi oli raahannut koulureppuni eteisestä olohuoneeseen ja levittänyt sen sisältöä lattialle. Riiviö oli kaivanut sivutaskusta purkkapussin, ja muutaman kerran puraistuja purkkatyynyjä lojui pitkin lattiaa. Vastassa oli myös paloiteltu rusinapaketti ja Bis Bis -lakun tyjät kuoret. Evästykset olivat olleet vetoketjun takana... Miten ihmeessä ne oli taiteiltu ulos?

Paniikki.

Kaikki tietävät, että xylitol on vaarallista koirille. Ensimmäiseksi hätä oli suurin, kun en tiennyt kuinka monta tyynyä Viivi oli syönyt. Purkkapussi oli ollut vajaa, enkä osannut arvioida montako sieltä oli mahdollisesti kadonnut. Pussissa oli jäljellä vielä kourallinen, lattialla pureskeltuja paloja oli viisi kappaletta.

Myös rusinat luokitellaan vaaralliseksi ruoka-aineeksi koirille. Kyseisessä rusinapaketissa oli ollut 14gr. Mikä annostus on koirille vaarallinen? Riittäisikö yksi rusina tappamaan 6,7 kg painavan sheltin?

Ensitöikseni yritin oksettaa Viiviä tunkemalla sormet sen kurkkuun. Tuloksetta. Seuraavaksi aloin pyöritellä suolapalloa, mutta senkään laittaminen nieluun ei saanut oksennusrefleksiä aikaiseksi. Siitä seurasi miljoona soittoa eläinlääkäreille, kiroilua, paniikkia, kavereiden konsultointia. Yksi lääkäreistä oli Norjassa, kaksi ei vastannut ja päivystävän eläinlääkärinkin numero sanoi vain tuut tuut.

Kun päivystävä vastasi viimein, hän käski vain tarkkailla. Hän olisi vastaanottanut vain mikäli ilmenee vakavia oireita (mitä hittoa, eikö siinä vaiheessa olisi jo myöhäistä...).

Ihana autollinen ystäväni siis saapui meille (minua) Viiviä tarkkailemaan. Onni on ystävät, jotka ovat aina valmita auttamaan, kun hätä on suuri! Järkeilyn jälkeen totesimme, että luultavasti Viivi ei ollut syönyt yhtäkään purkkaa kokonaan, vaan oli maistellut muutamia, todennut pahaksi ja jättänyt lattialle. Kai se olisi vetäissyt koko pussin, mikäli maku olisi miellyttänyt? Loppujen lopuksi tilanteesta siis selvittiin säikähdyksellä ja Viivikin palautui nopeasti omaksi itsekseen.

Pointtina tässä tekstissä oli se, että valmistautukaa hätätilanteisiin. Ne eivät tule kello kaulassa, vaan juuri silloin kun vähiten odottaa. Tässä muutama asia, jotka on hyvä tehdä etukäteen:

1) Tallenna puhelimeesi kaikkien mahdollisten eläinlääkärien numerot, ei vain sen tutun ja turvallisen. Joskus on tilanne, jolloin lääkäriä ei voi valita, vaan mennään sinne minne pääsee. Paniikissa numeroiden selaileminen netissä vie turhaan kalliita minuutteja
2) Harjoittele suolapallon tekemistä oksettamista varten  - tai lue ainakin netistä ohjeet
3) Selvitä ensihoito-ohjeet yleisimmistä koiriin liittyvistä tapaturmista (xylitolin syöminen, ampiaisen pisto, käärmeen puraisu, terävän esineen syöminen jne). Esimerkiksi kyytabletti on hyvä leikata annospaloiksi jo valmiiksi kaappiin odottamaan, ettei sitten tositilanteessa tarvitse alkaa laskemaan, paljonko tabletista pitää minkäkin painoiselle koiralle antaa. (Tosin kyytabletin anatmisesta ollaan vähän eri mieltä [onko hyötyä vai ei]).

Tässä vielä hoito-ohje, mikäli koira syö xylitolia:
Xylitolin vaarallisuus perustuu siihen, että se laskee yllättäen koiran veresokeria. Verensokerin raju lasku saattaa johtaa jopa kuolemaan. Koiralle on siis juotettava sokerivettä ja annettava pieniä annoksia ruokaa vielä usean tunnin ajan xylitolin syömisestä, noin puolen tunnin välein. Mikäli xylitolin syömisestä on 30min tai alle, kannattaa yrittää oksettaa koiraa esim. suolan avulla. Suolalla oksetusta saa yrittää vain kerran!! Huolestua täytyy, mikäli koira alkaa olla unelias, sen tajunnantaso laskee ja/tai se oksentelee. Jo yksi purukumi saattaa olla vaarallinen pienelle koiralle.

Jonkin nettilähteen mukaan 3g/kg rusinoita olisi hengenvaarallinen annos, toinen lähde heitti määräksi paljon suuremman luvun ja kolmas väittää, ettei rusinoiden edes ole todistettu olevan haitaksi. Viivi mussutti 14gr, ja tiukimman lähteen mukaan sille hengenvaarallinen annos olisi (3x6,7=)20,1 grammaa. Tänä aamuna neitonen kakkasi rusinat kokonaisina ulos, joten ehkä niistä ei edes loppujenlopuksi ollut mitään vaikutusta? Onni on ahmattikoira, joka hotkii kaiken pureksimatta ;)

Niin, ja se viimeinen opetus... Vaikka olisit voinut huoletta jättää ruokaa pöydille, tasoille laukkuun tms, älä jätä enää. Ikinä ei voi tietää, milloin koira keksii uuden tempun. Minunkin koulureppuni on lojunut lattialla koko Viivin eliniän, eikä se ole sitä ikinä edes vilkaissut. Sitä paitsi, kuka arvaisi että koiralle kelpaa vanhentuneet rusinat ja kääreissä oleva lakupatukka? Tai mentholin makuinen purukumi? Ja kun se reppu vielä oli kiinni...

Ennakointi ei ole tyhmyyttä, päinvastoin. Nyt kaikki tallentamaan ne lekurin numerot puhelimeen, hopi hopi!!



sunnuntai 30. elokuuta 2015

Koirapäiväkoti

Saimme Kasperin vieraaksemme viikonlopun ajaksi. Kaveruksilla oli hauskaa: painia ja leikkiä riitti. Väkisinkin sitä alkaa ajatella aina vain enemmän ja enemmän sitä, että koiria pitäisi olla kaksi. Puhukoon kuvat puolestaan...













torstai 20. elokuuta 2015

Kesän kuulumisia

No niin, vihdoin saapui se kesä. Aika on mennyt verkkokurssien suorittamiseen ja autokouluun (kortti parhaassa tapauksessa taskussa jo ensi viikolla!) sekä Viivin harrastuksissa. Aloitimme uutena kokeiluna vasta Suomeen saapuneen nose workin! Niin kuin monet Viivin lempinimetkin kertovat (nuusku, pitkänokka, hajuherne), neitonen on oikein taitava ja ahkera nenänkäyttäjä ja vaikuttaakin ihan pätevältä tässä uudessa lajissa. Joskus lajin virallistuttua, olisi kiva alkaa kilpailemaankin. Nose workissä koira tekee oikeasti sen työn ja ohjaajan rooli kisatilanteessa on todella pieni, eli kisaamista ei tarvitsisi jännittää niin paljon.

...Niin ja siitä kisaamisesta.... Rally-toko -intoni on varsin jäissä. Osallistuimme oman seuran möllehin (hyl), jossa taas huomasin sen, kuinka eri tavalla Viivi (ja varmasti itsekin) toimin ns. "tosipaikan tullen." HYL tuli siitä, kun itse uusiessa menin väärään paikkaan, muuten tuloksena olisi ollut pistesaldo, jolla olisimme päässeet läpi. Onnistuin ilmeisesti Dentastixin avulla saamaan kisakaverilleni hurrrrjan vireen: rallysta meinasi tulla rallia. Maaliin olisi pitänyt päästä hirrrrmu nopeasti ja jokaista sivulletuloa seurasi HAU ja pomppu. Karmeaa katseltavaa... Saisiko kisoihin joskus ottaa sen koiran, joka minulla on treeneissä? (Tai no, varmaankin vika on oikeasti minussa itsessäni...)

Viime viikonloppuna urakoimme Viivin kanssa mustikassa. Viivi tyhjensi mättäitä ahkerasti suullaan, mutta sain itsekin ihan mukavan saaliin. Kovin homma olikin se mustikoiden "siivous" ja kynteni ovat edelleen siniset...

Sitten kuvia. Kesän alussa visiteerasimme rally-ryhmämme vetäjän luona ihastelemassa sheltti-pentuja, joista muutama näpsäisy. Eilen tapasimme neiti-Vappua, 5kk vanhaa cairnia. Ja sitten ihan vain Viivin omia poseerauksia.









Vappu


"Että kun oli hyvä juttu!!"




sunnuntai 2. elokuuta 2015

Agia ja vieraita

Viime torstaina osallistuimme Viivin kanssa mölliagilityn hyppy- ja agilityratoihin Pietarsaaressa. Radat eivät olleet mitään kymmenen esteen mittaisia, vaan mielestäni tavallista möllitasoa haastavampia. Viivi veti kuitenkin homman kotiin hienosti, ohjaaja ei niinkään. Molemmista radoista tuloksena HYL omien mokieni johdosta! Hyppyradalla keskityin odottamaan Viiviä putkesta ja salama-koira ryntäsi sieltä nopeammin kuin luulin... Pasmathan siinä meni sekaisin... Ja ohjasin väärälle hypylle. Agilityradallakin myöhästyin ohjaamaan suoran putken jälkeiselle hypylle, tein jotain omituista käsi ojossa, ja Viivi teki hyppyyn takakierron. Ehkä neito oli päättänyt suoran hypyn olleen ihan liian helppo, hahah.

Note to self:
- älä juokse kokoajan käsi ojossa
- älä hidastele lähdössä turhaan
- JUOKSE
- JUOKSE LUJAA

Puomille on nyt saatava hiukan nopeutta lisää (se oli meidän bravuurimme, mutta jostain syystä Viivi alkanut hidastella ja varmistaa minulta, saako tätä pitkin nyt varmasti kiivetä?!). Varmuutta tarvitaan myös keinulle. Ja keppien treenaus on ihan puolitiessä... Muuten hommaa onkin lähinnä ohjaajalla. Tähtäyksenä olisi kisata kotikisoissa ensi kuun puolessa välissä, mutta saa nähdä. Katsotaan miten keppien kanssa alkaa sujua.

Lopuksi hieman kuvasaldoa Sannan ja Taavi-sheltin vierailusta tänne harmaaseen Kökkölään. Seikkailimme yhdessä metsässä shelttijengillä  (Mari,&Kasper&Oliver, Sanna&Taavi sekä minä&Viivi). Kuvat ovat kaikki Sannan napsaisemia! (Ja Viivin karvatilanne on tällä hetkellä erittäin niukka!)

Taavi <3





Oliver <3
Kasper <3


keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Diipadaaba, liibalaaba

Viikot vierii hurjaa vauhtia. Kesäpäiviä ollut vasta yksi. Toivottavasti saataisiin vielä vähän helteitä elokuulle.

Olemme viettäneet hiljaiseloa harrastusrintamalla. Osallistuimme rally-tokokisoihin (eka AVO), joka meni plörinäksi. Neitosta ei kiinnostanut tehdä yhteistyötä, lähinnä katsella ympärilleen ja vähän jolkotella edelläni. Kaksi kympin virhettä (ylimäärinen pyörähdys, rintamasuunnan rikkoutuminen) ja sehän oli siinä. Treeneistä on ollut taukoa muutama viikko, sillä on seuramme perinteinen kesäloma. Kun treenit jälleen pölähtävät käyntiin, kuvioihin astuu uutena aluevaltauksena nose work!

Viime viikolla piipahdimme mätsäreissä saaden sinisen nauhan ja sijoittumatta. Nauhakehä meni sen verran hienosti, että olisin meille sijoittumisen suonut, mutta...  Kaikkea ei voi saada.

Tänään olimme agility-koulutuksessa harjoittelemassa valssia. OLI AIVAN HUIPPUA! Agility on tullut meidän elämäämme jäädäkseen, se on varmaa! (Niin kauan kuin se on molemmista näin kivaa!) Ensi viikolla mahdollisesti tiedossa meille toiset möllit.

Isoimpana asiana tässä on varmaan ollut viime viikolla tehty muutto. Nyt meillä on Viivin kanssa vähän enemmän tilaa hengittää -ja hallikin on peräti puoli kilometriä lähempänä (hehheh). Viivi on tykästynyt uuteen asuntoon kovasti, sillä nyt kiusanamme ei enää ole kerrostaloasunnon rappukäytävästä kuuluva jatkuva melu ja pauke.

Pitkään mielessä muhinut ajatus toisesta sheltistä alkaa tuntua päivä päivältä ajankohtaisemmalta. Olisi aivan ihanaa, että Viivillä olisi kaveri, joka puhuu samaa kieltä!

Lämpimiä päiviä odotellessa muutama Marin nappaama kuva...


Koiran elekielestä voi päätellä yhtä ja toista.
"Hyi saasta..."


Tokotreenit takapihalla. Viivi, Kasper, Oliver, Seri, Keiju.